Afrikan ympäri (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Tämä on toinen lukemani Juha Vakkurin kirja. Ensimmäisen "Afrikan poikki" luin viime vuonna ja se kertoi Vakkurin matkasta Saharan halki. Vakkuri on työskennellyt toimittajana mm. MTV:llä ja Yleisradiolla. Vakkuri on jo usean vuosikymmenen aikana kierrellyt ja ajoittain asunutkin eri puolella Afrikkaa. Hänen kiinnostuksensa Afrikan historiaa ja kulttuuria sekä politiikkaa kohtaan on innostavaa ja opettavaista.

Vakkurin tyyli kirjoittaa on asiallista ja asiantuntevaa. Hän hyväksyy ja pyrkii ymmärtämään kulttuuriset erot, ja matkustaessaan pyrkii tutustumaan paikallisiin ja matkustamaan kuten afrikkalaiset - lähinnä siis puskatakseilla. Hän yöpyy afrikkalaisissa hotelleissa ja majataloissa, eikä länsimaalaisten omistuksessa olevissa resorteissa tai lodgeissa. Hän kirjoittaa asioihin perehtyneesti, kiihkottomasti mutta kiinnostavasti. Hänen tietämyksensä ja asenteensa muita kulttuureita ja reissaamista kohtaan on sellainen, jonka itsekin toivoisin matkoillani saavuttavan.


Afrikan ympäri -kirjan matka sijoittuu vuoden 2011 alkuvuoteen. Samalla, kun Vakkuri kirjoittaa tapahtumista Afrikan matkallaan, hän myös mainitsee maailman ja Suomen tapahtumia. Kirja käy siis myös pienenä kertauksena maailman tapahtumista ja auttaa lukijaa sijoittamaan tapahtumia aikajanalle.

Afrikan ympäri -kirjan matka alkaa Mauritanialta ja Senegalin, Gambian, Guinea-Bissaun, Guinean, Sierra Leonen, Liberian, Ghanan, Togon, Beninin, Nigerian, Kamerunin, Gabonin, Kongon tasavallan, Namibian, Etelä-Afrikan, Mosambikin, Sambian, Tansanian ja Kenian kautta vie Vakkurin ja lukijan Etiopiaan saakka. Kirjassa on paljon varsin yksityiskohtaista historian kerrontaa, joka vasta aloittelevalle Afrikan matkaajalle on osin turhankin tarkkaa, mutta toisaalta ehkä jotakin tuosta jää mieleen tulevia matkojen suunnitteluja varten.

Onnistuin eläytymään kirjan tapahtumiin varsin hyvin, sillä aloitin sen matkalukemisena Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkani suuntautessa Lontoon ja Johannesburgin kautta Namibian Windhoekiin. Kirjasta riitti hyvin viikoksi luettavaa, kun Namibian aavikko-alueiden hotelleista ei välttämättä toimivaa wifiä tai televisiota löytynyt. Nyt kotiin hienolta Namibian kiertomatkalta palattuani ja tätä blogi-tekstiä kirjoittaessani hienoinen haikeus Afrikkaa kohtaan nousee taas esille. Ainoat kokemukseni maanosasta rajoittuvat tähän mennessä vain Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, mutta ainakin eteläisen maanosan upea luonto, pitkä historian havina, lämpö ja hassua näin suomalaisena sanoa, mutta rauha ja tila, jota tuolta löytyy mahdollisesti vieläkin enemmän kuin Suomesta, on upeaa ja sinne tekee jälleen mieli palata. Onneksi Vakkurilta löytyy vielä lukuisia muita maanosaa käsitteleviä teoksia, joiden kautta matkakuumetta pääsee hieman lievittämään.

Mutta mikäs Afrikka-teoksen kanssa sopii paremmin juomaksi kuin afrikkalainen viini. Namibiassa maistoin ja kotiinkin asti pääsi yksi pullo Erongo Mountain Wineryn Krantzberg -punaviiniä. Namibiasta löytyy internetistä etsimieni lähteiden perusteella vasta vain neljä viinitilaa. Maa on toki paikoin hyvin kuiva ja ilmasto useissa paikoissa liian kuuma viinin viljelyyn. Onneksi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Suomen kokoisesta valtiosta löytyy kuitenkin osin Atlantin meri-ilmastosta johtuen vaihtelevuutta.

Krantzberg-viini on valmistajansa mukaan maan ensimmäinen viini, jolla on pyritty hieman samaan kuin Ranskan Bordeaux-alueella. Viini on sekoitus neljästä eri rypäleestä Cabernet Sauvignonista, Cabernet Francista, Malbecista ja Petit Verdotista. Maistamani viini on hyvin tummanpunaista, varsin täyteläistä ja tanniinista. Se vaatii parikseen pihvin, Namibiassa luonnollisesti antilooppi-pihvin ja kastikkeessa sekä lisukkeissa saa myös olla luonnetta. Vähäisen Ranskan viinin maistelutietämykseni perusteella, viinin aromeista on löydettävissä selkeitä yhteyksiä Bordeaux-alueen makumaailmaan. Mielestäni viinissä on tosin ehkä hieman yli yrittämistäkin havaittavissa, voimakkuudestaan ja täyteläisyydestään johtuen. Viinin aromeissa on samoja piirteitä, kuin sen eteläisemmän naapurin viineissä. Marjaisuutta (tummia marjoja, kuten boysenmarjaa) on maussa, mutta sen lisäksi myös tupakkaa ja tammisuutta. Viinissä on myös paahteisuutta, joka ymmärtääkseni ei ole välttämättä kovin tyypillistä Bordeaux-alueen viineille. Ranskalainen hienostuneisuus siitä sen sijaan puuttuu.

Kuinka sitten vakaa, asintunteva ja informatiivinen kirja sopii yhteen varsin tuoreen, mutta voimakkaan viinin kanssa, joka hieman yrittää olla jotakin mitä ei oikeasti ole? Neljän ja puolen  pisteen arvoisesti. Tämä pistemäärä vaatii hieman filosofisempaa perustelua. Vakkuri on koko aikuisikänsä perehynyt hyvin Afrikan mantereeseen ja asunutkin siellä ja työskennellyt maanosan parissa. Kuitenkaan hän, tai oikeastaan kukaan muukaan, ei jo ajallisista syistä pysty omaksumaan koko mantereen laajuisesti tietoutta. Hieman sama juttu on Krantzberg-viinin kanssa. Namibia sijaitsee tuhansien kilometrien päässä Bordeauxsta, ja aivan toisella pallon puoliskolla ja ilmasto sekä maaperäkin poikkeavat esikuvasta merkittävästi, joten yhtäläisyyttä ja tietämystä ei yksinkertaisesti Nambian lyhyen viinin viljelyn historian perusteella ole voinut vielä löytyä. Ja sitten se filosofinen selitys: mitään ei voi kuitenkaan saavuttaa, jollei johonkin pyri. Ja mitä mittapuuta täydelliseen tietämykseen ja samankaltaisuuteen sitten pitäisi edes käyttää. Joten yritys on molemmilla hieno ja kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen ja maistamisen arvoinen. Lopputulos molemmilla myös erinomainen, vaikkei ehkä aivan esikuvaansa muistutakkaan.

Afrikan ympäri
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like Kustannus Oy
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2016
659 sivua

Erongo Mountain Winery
Krantzberg 2014
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Malbec, Petit Verdot
Hinta namibialaisessa ruokakaupassa noin 15€, ravintolassa noin 25€