Erkki Liikanen on tämän hetkinen Suomen Pankin pääjohtaja. Mediassa hän usein asiantuntijana kommentoi esimerkiksi Suomen taloudellista tilaa. Ennen vuonna 2004 alkanutta Suomen Pankin pääjohtajuutta hän on toiminut mm. SDP:n puoluesihteerinä, suurlähettiläänä ja Euroopan komission jäsenenä.Erityisesti kirjan alkuosassa oli paljon itselleni uutta tietoa hänen työuransa alkupuolelta. Ennen kirjan lukemista käsitykseni Liikasesta perustui lähinnä hänen työskentelyynsä Suomen Pankissa ja jonkinlaisiin muistikuviin hänen toimistaan Euroopan komissiosta. 1980-luvun lopulla syntyneelle, hänen aiempi poliittinen uransa on jäänyt hänen nykyisen uransa varjoon. Kirja valikoitui lukulistalleni parin mutkan kautta. Tällä hetkellä olen tutustunut muutamiin Namibiaa käsitteleviin kirjoihin (syy selviää myöhemmissä blogi-kirjoituksissani) ja Erkki Liikanen on useamman vuoden asunut Namibian nykyisen varapresidentti Nickey Yiambon kämppäkaverina Helsingissä opiskeluaikoinaan. Liittyy siis loogisesti Namibiaa koskevaan kirjallisuuteen.
Kirja antaa kuvan hieman kipakastakin henkilöstä, joka kovasti nauttii uusiin ihmisiin tutustumisesta. Vaikka hänen juurensa ovat tiukasti Mikkelin seudulla, voi häntä ainakin kirjan mukaan pitää aikansa kosmopoliittina, joka avoimuutensa perusteella on sopinut loistavasti Suomen edustajaksi mm. Euroopan unioniin.Kirjan viinipariksi valikoitui portugalilainen Fonte do Beco punaviini vuodelta 2014. Portugalilaiset viinit ovat kokemukseni mukaan hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Mitään suurta ja ihanaa makuelämystä ei muistaakseni ole tästä maasta tullut vastaan, mutta tyyliltään ne tuntuvat olevan usein mukavan pehmeitä ja marjaisia. Tämä viini ei tee poikkeusta tässä. Vaikka kyseessä on kohtalaisen täyteläinen ja pehmeästi tanniininen viini, ei sitä ole välttämätöntä nauttia ainoastaan ruoan parina, vaan se sopii hitaasti nautiskellen sellaisenaankin. Itse nautin viiniä sellaisenaan sekä yhdessä possunposki ragun kanssa - oli muuten tosi hyvää!
Kirjassa on tiukkaa asiaa, mutta tyyliltään on se mielestäni hieman haastava, eikä ole kirjoitettu varsinaiseen elämäkerta tyyliin suurmiehestä. Kirjan tapahtumat pohjautuvat enemmän asia pohjalle, eivätkä niinkään henkilökuvaan, vaikkakin kirjasta löytyy myös Liikasen persoonaa ja yksityiselämää käsitteleviä kohtia. Viinin ollessa puolestaan pehmeä ja siitä puuttuvan mutkikkuuden vuoksi mielestäni näiden yhteensopivuudelle voisi antaa kolme pistettä. Ihan ok:t yhdessä, mutta myös hyvät erikseen.Erkki Liikanen - Euron herttua
Hannu Leinonen
Werner Söderström osakeyhtiö
Helsinki 2015
234 sivua
Fonte do Beco 2014
9,49€ (Alkosta helmikuussa 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!