Niemi (kirjoittanut Juha Hurme)

Vuoden 2017 Finlandia voittajaksi valikoitui Elisabeth Rehnin valitsemana Juha Hurmeen Niemi. Sen tarina käy läpi alkuräjähdyksestä vuoteen 1809, suunnilleen nykyisen Suomen valtion alueella sijaitsevan Niemen historian. Tämä on mielestäni jo itsessään varsin hyvä peruste Suomi 100 -juhlavuoden Finlandia-voittajaksi.

Kirjassa on sekaisin paljon kaikkea - historiaa, faktaa, runoja, nokkelaa sanoilla ja tapahtumilla leikittelyä sekä jossakin määrin myös asioiden yksinkertaistamista. Hurme on onnistunut kokoamaan nämä kaikki osatekijät siinä mielessä hyvin yhteen, että teksti on jouhevasti etenevää ja sitä on ilo lukea. Kyseessä on romaani, joka luonnollisesti saa sisältää ja yleensä sisältääkin, fiktiota. Pohjana tässä on kuitenkin kaikkien tuntemaa historiaa, joten aika ajoin mietin, ovatko kirjassa kuvatut tapahtumat ja anekdootit missä määrin aitoja ja oikeita. Kirjassa on yksinkertaistettu paljon tapahtumia. Tämä helpottaa toki lukemista, mutta on ikävää, jos sen seurauksena syntyvät johtopäätökset jäävät lukijalle virheelliseksi.

Kirjassa on paljon erilaisia runoja ja kappaleita kansantarinoista. Olen hyvin iloinen, että näitä pätkiä on laitettu tekstin joukkoon. Ne elävöittävät tarinoita ja luovat siihen autenttista henkeä. Hurmeen omakirjoitustyyli on varsin leikittelevää ja paikka paikoin hän intoutuu kirjoittamaan jopa nykyslangin mukaisesti. Pidän myös siitä, että runoja nostetaan esille, sillä ainakin kaltaiselleni romaaneja ja tietokirjoja pääasiassa lukevalle henkilölle, tuo kirjallisuudenlaji meinaa jäädä kokonaan huomaamatta.

Pienenä huomiona mainittakoon kirjan loppupuolelta kohta, jossa kirjailija pohti Pentti Linkolaa ja tämän ajatuksia. Jännä sattuma, että nämä molemmat sattuivat samana vuonna Finlandia-voittajiksi.

Olen muutaman kyseisessä kilpailussa ehdokkaana olleen teoksen lukenut, mutta en osaa arvottaa niitä paremmuusjärjestykseen. Ne ovat niin erityyppisiä ja kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tämä kirja oli mielestäni hyvä ja lukeminen oli miellyttävää, mutta mikään varsinainen tajunnanräjäyttäjä tämä ei kuitenkaan ollut. Leppoisa tapa kerrata historiaa ja lukea kaunista ja nokkelaa kieltä sen sijaan kylläkin.

Kirjan kanssa valikoitui juomaksi Uusi-Seelantilainen valkoviini. Viinin väri on varsin vaalean vehnän sävyistä. Tuoksussa on selkeää kirpeyttä ja vihreää omenaisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjaa ollen aluksi hyvinkin  kirpeää. Sen makumaailma on sekoitus sitruunaa ja vihreän omenan hapokkuutta. Vaikka kyseessä on Riesling-rypäle, on viinissä mielestäni hyvin paljon Uudelle-Seelannille tyypillisen Sauvignon Blancin piirteitä. Maku pehmenee hieman suussa ja jälkimaku on yllättävänkin pehmeä. Kirjan lisäksi viini maistui blinien ja savuporo täytteen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä ja plussan. Teknisiltä ominaisuuksiltaan niissä on paljon samankaltaisuutta. Molempien alkutuntuma on herättävä ja jopa hieman säikäyttävä luoden mielikuvan varsin vaativasta luku- ja maistelu-urakasta. Vauhtiin päästyään moelmmat kuitenkin pehmenevät ja osoittautuvat ihan hyvksi. Jälkimaku on kummassakin varsin tavallinen. Tyyleiltään nämä ovat kuitenkin varsin erilaiset. Viini on raikas ja perinteetön, kun taas kirjassa on, keveydestään  huolimatta, paljon asiaa ja syvyyttä. Maistuvat yhdessä, mutta mainiosti myös erikseen.

Helmet lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Niemi
kirjoittanut Juha Hurme
Kustannusosakeyhtiö Teos 2017
440 sivua

Villa Maria
Riesling 2014
Private Bin
Marlborough, Uusi-Seelanti
n. 10€ Tallinnasta tammikuussa 2018