maanantai 23. heinäkuuta 2018

Olet valaissut minun tietäni (kirjoittanut Päivi Storgård)

Päivi Storgård on kirjassaan "Olet valaissut minun tietäni" kuvaillut ja kertonut lyhyesti Suomen  yhdentoista presidentin puolison elämän vaiheista. Teos antaa hyvän yleiskuvan 2010-luvun suomalaiselle, menemättä kuitenkaan juurikaan syvällisemmin henkilöiden taustoihin tai tekemisiin, kunkin ajan poliittisen johdon yhteiskunnasta. Tämän ansiosta kirjasta on mielestäni turha hakea paljastuksia tai suurempia sensaatioita. Kirja käy myös hyväksi kertaukseksi presidenteistämme.

Maamme presidenttien puolisot ovat olleet ihastuttavan tarmokkaita ja roolinsa arvoa kunnioittavia. Presidenttien puolisot eivät ole juurikaan suurempia kohuja aiheuttaneet, mutta heillä ollut kuitenkin mahdollisuus puolisonsa työn taustalla vaikuttaa asioihin. Toiset heistä ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen hanakammin kuin toiset. Kirjan mukaan kaikki ovat olleet myös hyvin jalat maassa tyyppejä. He eivät ole pyrkineet tuomaan omaa persoonallisuuttaan juurikaan esille ja ovat tulleet rooliinsa "tavallisten" suomalaisten joukosta. Varsinkin aiemmin tämä tavallisuus on korostunut, kun vaikkapa naapurimaissa valtion päämiesten tehtävät ovat perityneet, eikä esimerkiksi kuninkaan puolisoksi ole sopinut kuka tahansa.

Olisin kaivannut kirjaan hieman enemmän myös kriittisyyttä. Kirjassa pääasiassa kehuttiin puolisoita heidän tuestaan maamme kulloisellekin päämiehelle. Vaikka kaikista heistä toki on löytynyt persoonallisuutta, ei varsinaista kritiikkiä heidän toimistaan mielestäni kirjan sivuilta löytynyt. Osittain tämä johtunee siitä, että presidentin puolison valta on varsin pientä. Vaikka viimeisimmät puolisot ovat jatkaneet osittain omaa työuraansa, lienee presidentin puolison rooli kuitenkin ainoita sellaisia puolison rooleja Suomessa, joka merkittävästi vaikuttaa myös heidän omaan päivittäiseen työhönsä.

Kirjan kanssa maistoin Ranskan Alsacen alueelta tulevaa Sylvaner-rypäleen valkoviiniä. Sylvaner-rypälettä kasvatetaan lähinnä Keski-Euroopassa - Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa. Rypälettä käytetään tyypillisesti paljon sekoitteena mm. Rieslingin kanssa. Sylvaner-rypäleelle on tyypillistä sen maanläheinen, omenainen ja sitruksinen maku sekä keskihapokkuus.

Maistamani Gustave Lorentzin Sylvaner -viini oli väriltään hieman hunajaisen kellertävää. Sen tuoksussa oli jopa runsasta hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta. Mausta hedelmän tuoma pehmeys kuitenkin tuntui pääosin puuttuvan. Lähinnä hapokkuus ja yrttisyys, sekä pehmeä sitruksisuus tulivat esille. Maistoin viiniä paistettujen silakkapihvien ja uusien Siikli-perunoiden kanssa. Niiden pariksi viini sopi varsin hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa oli tyylikkyyttä, maanläheisyyttä ja selkeyttä. Kummankaan jälkimaku ei ollut kovin pitkä - kirjassa hieman pidempi kuin viinissä. Molemmat ovat mielestäni ihan ok, mutta tuskin kovin pitkää muistikuvaa kuitenkaan tulevat jättämään.

Olet valaissut minun tietäni - presidenttien puolisot
kirjoittanut Päivi Storgård
Kustantamo S&S 2017
2.painos
195 sivua

Gustave Lorentz
Sylvaner Reserve
Alsace, Ranska 2016
10,99€ (Alkosta heinäkuussa 2018)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!