Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 on päivä, jonka kaikki tuolloin eläneet muistavat. "Missä olit, kun World Trade Centerin torneihin iskettiin?" on kysymys, johon olemme saaneet vastata ja muistella päivän tapahtumia vielä vuosikymmenen jälkeenkin. Kyseisen päivämäärän tapahtumia ja merkityksellisyyttä on hyödynnetty paljon myös elokuvissa, televisiossa ja kirjallisuudessa.
Jill Santopolon romaanissa "Valo jonka kadotimme" nuoret Lucy ja Gabe tapaavat syyskuun 11. päivän järkyttävissä tapahtumissa keskellä New Yorkin Manhattania. He rakastuvat intohimoisesti, mutta elämä kuljettaa heidät kuitenkin erilleen. Gabe matkustaa mm. sotatapahtumia valokuvaten ympäri maailmaa ja Lucy keskittyy ensin opintoihin ja löytää sitten itselleen täydellisesti sopivan työpaikan lastenohjelmien tuottajana. Lucy perustaa perheen rakastamansa miehen kanssa. Mies ei kuitenkaan ole Gabe. Gabe ja Lucy tapaavat satunnaisesti ja Lucy saa itsensä välillä kiinni pohtimasta, millaista hänen elämänsä olisi jos hän olisi lähtenyt nuoruuden rakkautensa Gaben matkaan, eikä olisi tyytynyt ns. tavalliseen perhe-elämään.
Kirjan kanssa maistoin ranskalaista Le Fougueux'n punaviiniä. Viinin keskitäyteläisyys ja pehmeä tanniinisuus sopivat erinomaisesti yhteen syksyisen suppilovahverolihamurekkeen ja uunijuuresten kanssa. Viinin marjamaailmassa oli luumuisuutta ja tummaa marjaisuutta. Väriltään se oli tumman tiilen punaista. Ulkonäkö, tuoksu, suutuntuma ja jälkimaku olivat viinissä harmonisessa kokonaisuudessa. Viini on varsin nuorta vielä, joten mielenkiintoista olisi tietää millaiseksi se muuttuu pari vuotta pullossa kehityttyään.
Romanttisen rouhea teos on ensimmäinen Jill Santopololta kuuntelemani kirja. Aiemmin olen kuunnellut myös blogistakin löytyvän "Kun sanat eivät riitä". Nämä ovat hyviä kirjoja myös kuunneltavaksi. Tapahtumat etenevät aika rauhallisesti, mutta en kokenut tätä, enkä myöskään aiemmin häneltä kuuntelemaani kirjaa pitkästyttäväksi. Kirjassa on kuitenkin mukavasti realismia mukana. Vaikka pohdiskelut menevät syvälle on kirja mielestäni sopiva hyväntuulen kirja, joka saa lukijansa monin paikoin hymyilemään.
Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja on viiniä kevyempi ja sopii nautittavaksi heti sellaisenaan. Viini puolestaan tarjoaa parastaan ruoan kanssa ja jonkin aikaa lasissa avauduttuaan. Malttavaiselle nautiskelijalle nämä sopivat kuitenkin hyvin yhteen.
Valo jonka kadotimme
kirjoittanut Jill Santopolo
kirjoittanut Jill Santopolo
suomentanut Inka Parpola
lukija Anni Kajos
Otava 2017
9h, 5min (kuunneltu äänikirjana)
Chateau Couronneau Le Fougueux
Merlot 2019
Bordeaux, Ranska
15,10€ (Alkosta syyskuussa 2020)
Olen kuullut tästä kirjasta ennenkin, mutta jotenkin se on kuitenkin mennyt ohi, hukkunut muiden kirjojen tulvaan. Nyt vasta oikein tajusin, että tämänhän voisi lukea! Vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos kirjan esittelystä siis!
VastaaPoistaOn positiivisessa mielessä mukavan simppeli kirja. Niitä aina välillä on rentouttavaa lukea tai kuunnella 😊
Poista