Niina Meron esikoiskirja "Englantilainen romanssi" on vaikeasti määriteltävä kirja. Siinä on mielestäni ironisia ja jopa karikatyyrisiä puolia, romantiikka, draamaa ja kahden eri kulttuurin kohtaamista. Mukava kirja määritysvaikeuksista huolimatta ja sopii hyvin myös kuunneltavaksi.
Nora tekee virallisesti lopputyötä englantilaisesta kirjallisuudesta, vaikka käytännössä hänen tulonsa koostuvat erilaisista freelancer-kirjoituksista ja ajoittain Kelan erilaisista tuista. Salaisesti hän haaveilee perienglantilaisen kartanossa asuvan miehen tapaamisesta ja tähän rakastumisesta. Päällisin puoli Nora on kuitenkin goottimaisista piirteistä pitävä, ajoittain karskia kieltä käyttävä, tatuoijalleen Mikolle avautuva nainen, joka suureksi yllätyksekseen kuulee siskopuolensa olevan menossa naimisiin korkeassa-asemassa olevan englantilaisen suvun nuoren miehen kanssa.
Noran isä tapasi uuden vaimonsa Noran äidin kuoltua. Äitipuolen mukana "pakettiin" kuului myös "Heli-sisko", joka oli heti hyvin avoin, puhelias ja kaikinpuolin toimelias Noraan verrattuna. Nora tuntui lapsena jäävän hieman Helin varjoon ja tämä asetelma on varjostanut sisarpuolten suhteita aina. Heli vaatii, että Nona lähtee jo paria kuukautta ennen tulevia häitä Englantiin, Oxfordin lähelle. Nora yrittää keksiä syitä, miksi tämä ei käy, mutta pian huomaa olevansa matkalla kohti lentokenttää.
Nora on hieman kuin norsu posliinikaupassa saavuttuaan englantilaiseen kartanoon ja Helin tulevan miehen suvun keskelle. Hän laukoo asioita turhan suoraan, pukeutuu väärin ja tulee nostaneeksi esiin perheessä pitkään piilossa olleen salaisuuden. Vaikka tapahtumia riittää, niin etenemistahti ei kuitenkaan ole hengästyttävä. Kirjan alkupuolella etenemistahti tuntuu, jopa turhankin hitaalta. Onneksi vauhti reipastuu tapahtumien päästessä vauhtiin.
Kirjan kanssa maistoin parina viime vuotena muoti-ilmiöksi noussutta hapanolutta. Maitohappokäymistä hyödyntäen saadaan aikaiseksi monivivahteisia ja makumaailmaan laajoja oluita, jotka usein ovat raikkaita ja alkoholipitoisuudeltaan mietoja. Vääksyssä sijaitsevan Kanavan Panimon Puolukka-hapanolut oli raikas tuttavuus. Sen puolukkainen aromikkuus oli omiaan syksyisen mökkisaunan yhteydessä. Oluen kanssa voisi maistua myös vaikka grillattu kana tai porsaanliha. Hapanoluita löytyy nykyään hyvin ruokakaupoista ja niihin kannattaa tutustua tarkemmin.
Oluen ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolma pistettä. Vaikka molemmat ovat maanläheisiä, niin pyrkimykset moderniudessa ovat kuitenkin erisuuntaiset. Molemmista tulee hyvä ja raikas fiilis, joten kannattaa kokeilla myös yhdessä nauttivaksi.
Helmet-lukuhaaste 2020: 2. Iloinen kirja
kirjoittanut Niina Mero
lukija Pirjo Heikkilä
Gummerus 2019
10h, 17min (kuunneltu äänikirjana)
Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta.
VastaaPoista