Memento Mori (kirjoittanut Tiitu Takalo)

Sarjakuvataitelija, kuvittaja ja pienskustantamo "Hyeenan" perustaja Tiitu Takalo on julkaissut useita sarjakuvateoksia ja vuonna 2015 hän on voittanut Sarjakuva Finlandian teoksellaan "Minä, Mikko ja Annikki". Hänen uusin teoksensa "Memento Mori" kertoo taiteilijan sairastumisesta aivoverenvuotoon ja sen jälkeisestä selvitysmisprosessista yhteiskunnan ja oman itsensä kanssa. 

Sarjakuva-teoksia tulee aivan liian harvoin luettua. Luettua elämää -blogi julkaisi tästä kiinnostavan arvostelun ja aiheen ollessa itsellenikin tuttu, päätin kirjaan tarttua. Kirjan kuvitus on todella taidokkaasti ja koskettavasti koottu. Kuvien tyylit vaihtelevat, mutta värimaailman ja rytminsä puolesta ne muodostavat taidokkaan kokonaisuuden. Kuvien kautta välittyy hyvin kirjailijan omakohtaiset kokemukset ja tunteet. Arvostan suuresti, että kirjailija on uskaltautunut rohkeasti avaamaan kuviin ja teksteihin omia kokemuksiaan. 

Hänen tuntemuksensa aivoverenvuodon jälkeen ovat hyvin kahtiajakautuneet. Toisaalta hän on onnellinen selviytymisestään. Toisaalta sairastumisen jälkeen hänestä tuntuu, ettei hän millään jaksaisi keskittyä, aiemmin kovasti pitämänsä työn tekoon. Hän ajatutuu byrokraattisuuden ja osaamattoman terveydenhuoltohenkilökunnan vuoksi aivan vääränlaisen avun piiriin. Onneksi kirjailija ei annan periksi ja hänellä on tukiverkko, joka kykenee häntä auttamaan oikeanlaisen avun saamiseksi. 

Sattuman merkitys
Kirjasta käy ilmi, että vain puolet selviävät aneyrysmasta ja selviytyneistäkin osa menehtyy ensimmäisen vuoden aikana. Tietyt tekijät altistavat aivoverenvuodolle, mutta myös sattuma näyttelee suurta osaa. Tämän vuoksi kaikkien pitäisi ajoittain muistaa latinankielinen lause: "Memento mori - muista kuolevaisuutesi", josta myös kirjan nimi muistuttaa. Kuolemaa ei pitäisi ajatella sen pelkäämisen kautta, vaan olla onnellinen, että on ainakin nyt elossa. 

Vuotava aneyrysma on koskettanut minua ollessani vain reilu 20-vuotias. Onneksi sain lopulta, muutamien päivien viiveen jälkeen, parasta mahdollista hoitoa ja toivuin leikkauksen avulla. Pitkään tapahtuman jälkeen kävin asiaa lähes päivittäin mielessäni lävitse tuntien samalla lähes voitonriemukasta iloa selviytymisestä. Vuosien kuluessa aihe on kuitenkin pikku hiljaa unohtunut, eikä yleensä palaudu mieleen kuin jonkin selvän muistutuksen tai kokemuksen kautta. Erityisesti kirjan alku tuntui todella tutulta ja oli omien kokemusteni perusteella täysin totuudenmukainen. Toipumisen jälkeisen sairasloman päättyessä palasin normaalisti töihin. Ehkä jälkikäteen ajateltuna töihin siirtyminen olisi voinut tapahtua hieman porrastetusti, eikä suoraan kokopäiväisesti kiireen keskelle, mutta loppuen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Vuotamaton aneyrysma minulta on hoidettu muutaman vuoden päästä vuodosta ja pääni tilannetta seurataan säännöllisesti. Onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut juurikaan muuten elämääni, vaan olen pystynyt tekemään pääasiassa elämänvalintoja tapahtuneesta aivoverenvuodosta välittämättä. 

Tietoisuuden kasvattaminen

Kirjailijan kokemukset sairaudesta paranemisesta ovat hieman toisenlaiset, mutta täysin aidot ja oikeanlaiset myös. On tärkeää, että aiheesta uskalletaan puhua, jotta ensinnäkin aivoverenvuoto tunnistettaisiin mahdollisimman nopeasti ja hoitoon päästäisiin hakeutumaan heti oireiden alkaessa. Kova päänsärky, voimakas pahoivointi ja niskajäykkyys olivat ainakin itselleni selkeät merkit siitä, ettei kyseessä ollut migreeni. Nykyisin kohdatessani päänsärkyä valittavan henkilön, kysyn aina onko hänellä niskajäykkyyttä ja saako hän käännettyä päätään. Mikäli ei, on mielestäni hoitoon hakeuduttava välittömästi. Aivoverenvuodon, ja minkä tahansa henkeä uhanneen, tapahtuman jälkeen, toipuminen vie aikaa ja tapahtuu eri ihmisillä eri tavoin. Tapahtumaa ei pidä kenenkään vähätellä tai aliarvioida.

Kirjailian aivoverenvuoto tapahtuu juuri ennen itsenäisyyspäivää. Kirjassa toipumisprosessin käyntiin lähteminen linkittyy paljon itsenäisyyspäivän tapahtumiin. Ympäröivät maailmantapahtumat luovat ymmärrettävämmän kehyksen tapahtumille

Sieniviini Ranskasta
Koskettavan kirjan kanssa maistoin ranskalaista Pinot Noiria. Sieniä, erityisesti suppilovahveroita, on tänä syksynä noussut lähimetsään. Pinot Noir -rypäleen metsäisyys ja keskitäyteläisyys sopii perinteisesti hyvin sienten maanläheisen maun kanssa. Les Carabenesin punaviini on keskitäyteläistä ja havuista. Marjoissa on puolukkaa, mutta myös pehmeämpää karhunvatukkaa ja jopa mustikkaa. Viinissä ei juurikaan ole tanniineja, joten se sopii hyvin vaikkapa suppilovahveropiirakan kanssa. Ehdoton syysviini!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Sarjakuvana toteutettu, vakavaa aihetta käsittelevä, teos on vakava, mutta toiveikas. Se on myös sopivan ironinen ja osaa katsoa asioita monelta kantilta. Viini on yksioikoisempi, mutta myös keveä. Yhdessä täydentävät toisiaan.

Memento mori 
kirjoittanut Tiitu Takalo 
228 sivua

Werner Söderström Osakeyhtiö  2020

Les Carabenes
Pinot Noir 2019
Languedoc-Rouissillon, Ranska
11,89€ (Alkosta lokakuussa 2020)