Sunnuntai 25.10.2020 valkeni tuntia pidempien yöunien jälkeen. Perinteisesti kirjamessujen viimeinen päivä on toisaalta hieman haikea, mutta toisaalta olo on helpottunut usean päivän kiihkeän messuilla vaeltamisen jälkeen. Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin eri, kun keskusteluita on mahdollista kuunnella vielä parin viikon ajan.
Ensimmäisen päivän jälkeen huomasin kuuntelevani keskusteluja entistä enemmän tallenteiden kautta, sen sijaan että olisin seurannut keskusteluja suorana. Näin ei tarvinnut tarkkailla kelloa tasa- ja puolituntien merkiksi ja keskusteluja ehti kuunnella enemmän.
Päivä alkoi lauantaina käydyllä keskustelulla äänikirjojen lukijoiden, Pirjo Heikkilän, Krista Putkonen-Örnin ja Jukka Pitkäsen kanssa. He kertoivat miten käytännössä prosessi äänikirjojen lukemisessa sujuu. Jukka Pitkäsen lukemia kirjoja en muista kuunnelleeni, mutta Pirjo Heikkilä ja Krista Putkonen-Örn ovat sen sijaan tulleet ääninä tutuiksi. Hyvä keskustelu, jossa uskallettiin myös kritisoida asioita.
Ruotsalainen yhteiskuntakeskustelija ja filosofi Åsa Wikfors lähes paasasi keskustelussaan faktojen merkityksestä nykypolitiikassa ja päätöksenteossa. Hän on kirjoittanut, suomeksi käännetyn, kirjan: "Vaihtoehtoiset faktat". Hänen analyysiaan kuulleessaan tuli tunne, että aiheeseen liittyvässä keskustelussa ei päästä puusta pitkälle. Ehkä aiheesta jaksaa jälleen kuulla ja lukea paremmin Yhdysvaltojen presidentinvaalien ratkettua.
Viime viikkoina paljon mediahuomiota saanut, vuoden 2018 rekrytoijaksi valittu Saana Rossi on kirjoittanut kirjan "Rekrytoija". Tämän, ja aiheesta myös muualta kuullun mukaan, kyseessä on inhimillinen kirja rekrytoinneista ja paljon myös siitä suurimmasta osasta prosessissa mukana olevista hakijoista, joita ei paikkaan kuitenkaan valita. Haastattelusta tuli hyvä mieli ja kirja päätyi myös lukulistalle.
Perttu Pölönen oli toinen ehdoton iltapäivän ilahduttaja. Nuori moniosaaja ja jo monessa mukana ollut on kirjoittanut kirjan: "Tulevaisuuden lukujärjestys". Siinä paneudutaan tulevaisuuden työelämän inhimillisiin puoliin. Enemmän, nopeammin, tehokkaammin, paremmin ja vielä vähän tsemppausta päälle - tutut fraasit ainakin viimeiseltä 10 vuodelta työelämää koskien. Ehkä olisi jo aika siirtyä siihen, että tehdään oikeita asioita, säätämättä ja tehdään niitä niin, että ainakin yleensä tekeminen on kivaa. Toivottavasti Perttu Pölösestä tullaan tulevaisuudessa vielä kuulemaan ja paljon.
Blogin osalta viimeinen virallinen messupäivä päättyi yhteen odotetuimmista keskusteluista eli Erkki Alajan ja Heikki Valkaman pohdintoihin koskien Alajan uusinta kirjaa "Olympiastadion". Stadionin merkitys on ainakin helsinkiläisille merkittävä. Itse muistan valtavan rakennuksen ja siellä olleita lukuisia tapahtumia aina pienestä lapsesta saakka. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin omien isovanhenpieni häämatkakin on suuntautunut aikoinaan Helsingin olympialaisiin vuonna 1952 juurikin stadionille. Alajan ja Valkaman keskustelu oli antoisa ja valotti paljon uusia asioita stadionin historiasta. Kirja on lukulistalla.
Palaan vielä myöhemmin tulevan parin viikon aikana blogin puolella Helsingin kirjamessuihin kuunneltuani vielä muutaman kaivelemaan jääneen keskustelun. Tässä vaiheessa tahdon kuitenkin jo kiittää järjestäjiä, yhteistyötahoja ja kaikkia aiheeseen liittyviä hienoista messuista. Vierailuja messujen sivustoille kertyi neljän päivän aikana yli 90 000. Kävijöitä vieraili verkkosivuilla 53 000. Verkkoon siirretty tapahtuma toimi, alun teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, moitteettomasti ja ainakin omassa somekuplassani messut ovat herättäneet paljon positiviisia kehuja. Näin kyllä blogissa ennen messuja ennakoitiinkin. Kiitokset myös bloggaapassista, joka mahdollisti tapahtuman seurannan ja lippujen arvonnan etukäteen blogin seuraajille!
Päivän keskusteluja tuli kuunneltua niin suorana kuin tallenteena. Jälleen jäi useita keskusteluja ensi tai sitä seuraavalle viikolle kuunneltavaksi. Keskusteluja kuunnellessa myös toinen koira pääsi karvoistaan.
Milja Sarkola on kirjoittanut esikoisteoksena: "Pääomani", joka on myös ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjaksi. Olen kirjan lukenut ja suunnitellut siihen Q-teatterissa olevan teatteriesityksenkin katsomista. Keskustelu haastattelija Jussi Tiihosen ja ohjaaja-kirjailija Milja Sarkolan välillä oli hyvin analyyttinen. Itse olen tainnut kirjan tulkita huomattavasti pinnallisemmin. Tästä huolimatta pidin kirjasta, ja suosittelen kyllä sen lukemista.
Camilla Läckberg on tunnettu ruotsalainen kevyiden dekkareiden kirjoittaja. Blogissa hänen kirjansa on arvosteltu lukuun ottamatta uusinta teosta "Hopeasiivet". Antti Kasper haastatteli Läckbergiä video-yhteyden kautta. Keskustelu soljui kevyen mukavasti eteenpäin sekä käsitellen Läckbergin kirjoitustyylejä että ajankohtaista korona-tilannetta. Myös naisten asema että #metoo nousivat keskustelussa vahvasti esille ja Läckberg painotti näiden tärkeyttä. Keskustelu kävi hyvin myös ruotsin kielen harjoitteluna.
Eeva Kolun "Korkeintaan vähän väsynyt" on herättänyt paljon huomiota mediassa. Kirjassaan Kolu kertoo omakohtaisista kokemuksistaan burn outin partaalla ja näistä selviytymisestä. Haastattelussa hän on jalat maassa ja ymmärtäväinen, mutta kuitenkin päättäväinen. Kirja on minulla lukujonossa, enkä malttaisi odottaa, että pääsen siihen tarttumaan.
Huomenna sunnuntaina vielä mahdollisuus seurata keskusteluja livenä, ja sen jälkeen onneksi vielä hieman aikaan tallenteita. Hienoja keskusteluja ollut tähän saakka ja tuskin huominen tuo tähän muutosta.
Perjantai 23.10.2020 alkoi kirjamessujen osalta kohdallani vasta puolen päivän jälkeen. Onneksi tallenteet ovat katsottavissa messulipulla parin viikon ajan, niin muutamaan kiinnostavalta vaikuttavaan haastatteluun ehtii palata vielä jälkikäteen. Itse asiassa osan päivän keskusteluista kuuntelin tallennettuna, sillä en kaikkiin ehtiyt alusta lähtien mukaan.
Runsaan Ruska-nimisen lounassalaatin jälkeen alkoi messupäivä Baba Lybeckin johtamalla haastattelulla, jossa keskusteltiin Ella Kannisen uudesta kirjasta: "Minun Italiani". Ella Kannisen rennon asiallinen tyyli ja kiinnostus italialaista kulttuuria ja elämää kohtaan on koottu hänen kirjoittamanaan kansien väliin. Hän kertoi kirjoittaneensa teosta osittain pahimpaan Korona-aikaan viime keväänä. Kun maailma, myös Italia, ympärillä tuntui synkältä ja ajoittain lähes toivottamalta, vaati ponnisteluja muistella kaikkea ihanaa, mitä Italia oikeasti on. Euroopan ja maailman Korona-tartuntalukujen kasvua seuratessa ja kuvia tutuista kaupungeista katsoessa, harmittaa, että ihana tunnelma joka vaikka Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä tai Roomassa normaalisti on, tuntuu nyt lähes kadonneen. Onneksi tämä kirja tarjoaa muistumia hetkistä, joita juuri nyt ei voi kokea, mutta joihin tulevaisuudessa varmasti pääsee palaamaan.
Olin etukäteen ajatellut, etten Maaret Kallion haastattelua kuuntele. Hänen artikkeleitaan ja haastatteluja, kun tulee muutenkin paljon vastaan. Mutta toisin kävi ja pian huomasin puoli tuntisen vierähtäneen Maaretia kuunnellen. Hänen kykynsä pehmeyteen ja hyväksyvyyteen, mutta myös todelliset realiteetit huomiovaan puheesseen on turvallista tukeutua myös haastavina aikoina. Välillä edellä mainitut seikat saattavat tuntua pinnallisilta, mutta aina ne jaksavat kuitenkin koukuttavasti kiinnostaa.
Myöhemmin kuuntelin vielä tallenteena luonnon monimuotoisuutta käsittelevän keskustelun. Ilmaston muutos on saanut paljon näkyvyttää mediassa, mutta mahdollisesti yhtä vakava, ja ilmastonmuutokseen myös osin liittyvä, erilaisten lajien harveneminen ja katoaminen. Tämä saattaa johtaa jopa ilmastonmuutosta pahempaan uhkaan. Minna Pyykkö haastatteli aiheesta kirjan: "Elämän verkko" kirjoittanutta Hanna Mattilaa sekä tietokirjailijaa ja tutkijaa Jari Lyytimäkeä. Kiinnostavasti keskustelussa nousi esille se, kuinka vähän oikeastaan ylipäätään tiedämme mitä lajeja maailmassa on ja mitä niiden katoaminen suorasti ja epäsuorasti tulee tarkoittamaan. Tämä keskustelu oli todella mielenkiintoinen.
Monta kiinnostavaa keskustelua jäi vielä odottamaan, mutta varmasti aikaa niillekin lähipäivinä löytyy. Huomenna lauantaina on taas luvassa paljon kiinnostavia haastatteluja. Ehkä tämän hieman tietokirja-painotteisemman päivän jälkeen on aika keskittyä enemmän kaunokirjallisuuden pariin.
Päivä alkoi valitettavasti teknisillä haasteilla, jonka vuoksi itseltäni jäi avajaistilaisuudesta ensimmäinen vartti näkemättä. Mutta, kun nämä saatiin ratkottua, niin messupäivä lähti perinteisesti liikkeelle eli harhailemalla sellaisen ohjelman pariin, jota en ollut suunnitellut katsovani. Näin minulle käy aina fyysisllä messuillakin. Töölö-lavalla kirjailijat Riina Katajavuori ja Jenny Lucander kertoivat mietteistään koskien tuoretta lastenkirjaansa: "Kaksi kotia". Kiinnostavia aiheita ovat nostaneet esille ja onnistuneet tuomaan vaikeitakin aiheita lapsille sopivaksi luettavaksi.
Senaatintori-lavalla käytiin keskustelua hyvin ajankohtaisesta aiheesta: "Solvaajat - herjaamisen hävytön historia". Asia ei ole uusi, vaan historiamme aikana on esiintynyt lukuisia toinen toistaan hurjempia solvaamisen kautta valtaansa käyttäviä henkilöitä. Aiheesta keskustelivat Ari Turunen ja Petri Laukka, jotka ovat kirjoittanet aiheesta samannimisen kirjan. Tilaisuutta juonsi Timo Kalevi Forss.
Suunnitelmissani oli tämän jälkeen kuunnella vielä Jani Toivosen haastattelu koskien hänen kirjaansa: "Musta tulee isona valkoinen", josta on tänä vuonna julkaistu äänikirja, jonka Toivonen lukee itse. Haastattelun alkua kuunnellessa tuntui, että samaa pohdintaa on tullut kuunneltua useasti, eikä keskustelu tällä kertaa oikein napannut. Tässä vaiheessa olikin hyvä aika pitää lounastauko.
Lounaan jälkeen pääsin seuraamaan koskettavaa kahden kirjailijan - Petri Tammisen ja tämän pojan Antti Röngän välistä keskustelua. He olivat kirjoittaneet toisilleen kirjeitä ja näistä oli julkaistu kirja. Keskustelussa he kertoivat toisiltaan oppimia asioita. Keskustelu oli aitoa ja rehellistä, mutta toisiaan kauniisti kunnioittavaa. Kirjeiden perusteella julkaistu kirja on nimeltään: "Silloin tällöin onnellinen".
Outi Pakkanen on julkaissut 29.kirjansa "Naistenkutsut". Keskustelu ajautui pian uusimmasta kirjasta yleisesti Pakkasen kirjoihin. Hän mainitsi, että usein jokin aikoja sitten jossakin ohimennen kuultu lause nousee kirjaa kirjoittaessa esiin ja hän saa sen kirjaan lisätyksi. Keskustelussa käytiin läpi myös vakioaiheita, kuinka selättää valkoisen ruudun kammo ja miten edetä juonenkäänteissä. Takuuvarmaa laatua. Pitääpä taas pitkästä aikaa lukea Pakkasen kirja.
Iltapäivällä ehdin kuuntelemaan vain osia joistakin keskusteluista, mutta onneksi keskusteluihin pääsee parin seuraavan viikon aikana palaamaan. Ainakin Miika Nousiaisen "Pintaremontti" ja Tiedetorin keskustelu Tulevaisuudesta jäivät mieleen pyörimään.
Erityisesti tämän vuoden messuja on kritisoitu siitä, että esikoiskirjailijat, jotka eivät ole jo valmiiksi olleet mediassa esillä, eivät saa tämän vuoden hieman typistetyillä messuilla ansaitsemaansa huomiota. Onneksi tämä ei koskenut Eeva Klingbergiä, joka oli Jonna Tapanaisen haastattelussa kertomassa esikoiskirjastaan "Syvän maan juuret". Menneeseen ja nykyiseen Yhdysvaltoihin sijoittuva kirja kuulosti kiinnostavalta - ja päätyi näin ollen myös lukujonooni.
Ensimmäisen illan viimeisestä keskustelusta vastasi Yhdysvaltojen alkuperäisväestöön kuuluva Tommy Orange. Sofi Oksasen johtamassa keskustelussa sivuttiin alkuperäisväestön asemaa Yhdysvalloissa ja heidän näkymistään yhteiskunnassa. Aiheesta ei ole tätä ennen tainnut suomennettua kirjallisuuttakaan olla.
Kaiken kaikkiaan hieno aloitus messuille. Väsyneenä, mutta onnellisena jään odottamaan perjantaita. Sitä ennen täytyy aamulla koettaa jaksaa katsoa vielä mielenkiintoinen presidenttivaaliväittely suoraan Tenneseestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!