Aivan en kesän 2022 dekkariviikolle ehtinyt enää julkaista kirjoitusta Seppo Jokisen dekkarisarjan toistesta osasta "Koskinen ja raadonsyöjä". Mutta toimikoon tämä julkaisu pehmeänä laskuna ilahduttavan runsaan dekkaripainotteisen viikon päätteeksi.
Kirjassa jähmeä, mutta rehellinen ja hyväntahtoinen rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen saa selvitettäväkseen ATK-osastolla tapahtuneen murhan. Murhatun miehen työkaverit tuntuvat kaikki tavallaan mahdollisilta syyllisiltä ja periaatteessa kuka tahansa heistä olisi voinut syyllistyä hieman omalaatuisena ja työporukan ulkopuolelle jätetyn miehen murhaan. Loppuen lopuksi murhatutkinta jää kirjan kerronnassa ainakin omien muistikuvieni mukaan taka-alalle ja sen sijaan huomiota vie Koskisen ja hänen työkavereidensa illanvietto ja erityisesti kosteasta illanvietosta toipuminen.
Kosteiden työjuhlien lisäksi kirjassa on muutakin aidontuntuista ajankuvaa 1990-luvun Suomesta. Perheenisän odotetaan olevan enemmän läsnä perheelleen kuin pari vuosikymmentä aiemmin, mutta aika ja voimat eivät tahdo aina riittää töiden hoitoon ja samalla perheestä huolehtimiseen. Yhteiskunta ei myöskään vielä tunnu arvostavan samalla tavoin kotiasioista vastaavan miehen roolia kuin nyt 2020-luvulla. Kirjassa Koskinen on luvannut lähteä perheen kanssa hiihtolomalle Lappiin, mutta ajatus urheilullisesta lomasta suksilla ei tamperelaista konstaapelia kiinnosta. Toisaalta hänen poikansa ja vaimonsa ovat reissusta innoissaan ja yhdessä vietettävä loma tekisi kiireiselle perheelle hyvää.
Perhearvojen lisäksi myös työkulttuuri on muuttunut. Alasta varmasti riippuen, alkoholi virtasi töiden merkeissä ennen vuolaammin. Kaikkien odotettiin osallistuvan yhteisiin illanviettoihin ja jos joku ei paikalle tullut jäi hän myös muutenkin helposti porukan ulkopuolelle. Tästä kirjasta on helppo jatkaa sarjan kolmanteen osaan.
Helmet-lukuhaaste 34. Kirjailijan nimessä on luontosana
kirjoittanut Seppo Jokinen
lukija Ola Tuominen
CrimeTime / E-kirja, Otava / Äänikirja
177 sivua / 7h 56min
Laskin tämän mukaan dekkariviikkoon kuitenkin. Kiitos, että osallistuit!
VastaaPoista