
Monin paikoin tapahtumat olivat yliluonnollisia tai vähintäänkin luonnon ylivoimaisesta voittokulusta kertovia. Tarina kertoo ihmisen selviämisestä autiolla saarella, jonne saapuu vieraiden kansojen edustajia. Vierailijoiden lisäksi myös luonnon muodostamat hahmot yrittävät saada päähenkilöä pauloihinsa.
Kirja valikoitui lukulistalleni, sillä sen kirjoittanut islantilainen Sjón on tulossa toukokuussa HelsinkiLit -tapahtumaan kertomaan teoksistaan. Vaikka kirja ei minulle, kolmannellakaan yrittämällä auennut, aion kirjailijan haastattelun silti ehdottomasti katsoa. Ehkä sitä kautta kirjan tapahtumien kulusta ja miljööstä saa enemmän irti.
Kirjan kanssa maistui täydellinen kuohuva vapuksi. Itävaltalaisen alkuviinejä tuottavan Meinklangin rosee Pet Nat -viinä maistoin Helsingin Korjaamon alkuviini-festivaaleilla. Pet Nat tarkoittaa, että viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen ja käyminen jatkuu pullossa, jonne usein hennot kuplat muodostuvat. Koska kyseessä on alkuviini, niin juomaa ei ole kirkastettu, eli sameus ja valmistusmenetelmän johdosta syntynyt kevyt sakka kuuluvat viiniin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmissa on luonnonläheisyyttä, mutta siihen yhtäläisyydet sitten oikeastaan jäävätkin. Viini on selkeä kokonaisuus, mutta kirjasta tämä aspekti jäi osin puuttumaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
Valaan suusta
Sjón
Like Kustannus 2016
271 sivua
Meinklang
Pet Nat
Blaufränkisch, Zweigelt, Blauburgunder, Sankt Laurent
Burgenland, Itävalta
17,49€ (ostettu Alkosta huhtikuussa 2019)
Minua kiinnostaa Islanti, mutta vielä en ole juuri lukenut sikäläistä kirjallisuutta. Muutama kirja odottaa hyllyssä vuoroaan. Ehkä tämä kirja ei ole minun juttuni, koska tuollaiset fantasiatyyppiset jutut eivät oikein kolahda...
VastaaPoistaKiitos kommentista! Voi olla, ettei ole sitten ihan sinun juttusi. Itsekään en oikein ole fantasia-kirjojen ystävä.
VastaaPoistaIslantilainen klassikko Salka Valka on hyvä. Jos suomalaisen näkemys Islannista kiinnostaa niin Satu Rämön kirjat ovat helposti lähetyttäviä. Sitten on tietysti kehuttu paljon islantilaisia dekkareita, mutta niitä en muistaakseni ole (vielä) lukenut.