Trump the Art of the Deal (kirjoittanut Donald J. Trump Tony Schwartzin kanssa

1980-luvun lopulta Trumpista kertova kirja, The Art of the Deal, herättää ristiriitaisia ajatuksia, samoin kuin henkilö kenestä kirja kertoo. Kirjan on kirjoittanut "yhdessä" Donald Trumpin kanssa haamukirjailija Tony Schwartz. New Yorker lehdessä vuoden 2016 heinäkuussa julkaistussa artikkelissa Tony Schwartz valottaa taustaa kirjan tekemisen takaa ja ilmoittaa suoraan, että Trumpin valinta presidentiksi saattaa hyvinkin tarkoittaa sivilisaation loppumista.


Periaatteessa kirjassa esiintyvä Trump on kaikkien hyvin tyyppien kaveri ja reilu niitä kohtaan, jotka muita kohtaan myös käyttäytyvät reilusti. Rivien välistä on kuitenkin paikka paikoin luettavissa, että tämä moraalinen punainen lanka, jota hän yrittää kirjan välityksellä esittää, ei kuitenkaan ole oikein vedenpitävä. Kirjaa lukiessa ja samaan aikaan mediaa seuratessa sekä myös Schwartzin New Yorkerin artikkelia lukiessa mieleeni muodostuu epäselvästi kuva henkilöstä, jolta tuntuu puuttuvan inhimillisyys ja, jonka moraalikäsitys ei ole samalla tavalla syy-seuraussuhteeltaan looginen kuin yleisesti sen pitäisi olla. Toisaalta haluan kuitenkin uskoa, että osa Trumpin tämän hetkisistä väittämistä liittyen siihen, että tietty media luo hänestä ja hänen toimistaan tietynlaista kuvaa on paikkansa pitävä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun media onnistuu vaikutuksellaan muuttamaan jonkin asian aivan erilaiseksi kuin mitä se todellisuudessa oikeasti on. Median toimintamalli taas taitaa pohjimmiltaan perustau taloudellisen hyödyn saamiseen mm. klikkauksia otsikoista metsästämällä.

Se politikoinnista. Kirja on aika pintapuolinen ja se yksinkertaistaa asioita ja esittää niitä vain yhdeltä, Trumpin, kantilta. Kirja on kuitenkin ollut aikansa myyntihitti ja mielenkiintoista on palata kolmekymmentä vuotta vanhaan teokseen ja lukea miten asiat ovat muuttuneet. Varmaankin pääpiirteiltään pätevät liikemaailmassa samat säännöt edelleen, mutta tekemisen vauhti ja informaation määrä on räjähdysmäisesti kasvanut. En ole varma kykenisikö Trump digiaikana samanlaiseen menestykseen vain intuitioon ja fiilikseen luottamalla, joiden erinomaisuutta hän tuo vahvasti tekstissä esille.

Tämä kirja valikoitui lukulistalleni luettuani Hesarin toimittajien (Saska ja Laura Saarikoski) kirjoittaman kirjan Trump Yhdysvaltain presidentti. Siinä viitattiin useasti tähän kirjaan, joten ajattelin että tähänkin on tutustuttava, jotta Trumpista voisi yrittää saada näkemystä myös muulta kantilta kuin mitä suomalainen ja kansainvälinen media esittävät. Saarikoskien kirjasta ja siihen sopivasta viinistä on tulossa arvostelua pikapuolin myös tähän blogiin.

The Art of the Deal kirjan pariksi valikoitui tietenkin yhdysvaltalainen viini. Kesän loppupuolella maistuu vielä hyvin valkoviini ja koska ruokalistalle viinin kanssa oli suunnitteilla kantarelli-kukkakaalirisottoa, piti ruoan laiton lomaan ja risottoa maustamaan valita kuiva ja hapokas valkoviini. Welcome to California on väriltään hyvin vaaleaa, lähes veden kirkasta. Se liikkuu lasissa hieman raskaasti ja antaa vaikutelman, että kyseessä on makea viini. Viinin tuoksussa on hapokkuutta ja hieman eksoottista kypsää hedelmää. Maultaan viini on mineraalinen ja pehmeän hapokas. Maussa on  persikkaa, mutta viini on kuivaa. Viini ei ole mielestäni erityisen hyvää tai mieleenpainuvaa, enkä tuskin tule sitä uudelleen ostamaan. Risottoa maustamaan se kyllä sopi hyvin.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat hieman heppoisia ja "leikkivät vakavalla asialla" - kirja ihmisten taloudella ja epäsuorasti jopa erilaisilla ihmiskohtaloilla, viini yleensä kuvalla jonka yhdysvaltalainen viini maansa viineistä antaa. Sopivat siis tästä syystä keskenään hyvin. Trumpista kertova kirja kestää kuitenkin aikaa ja on lukemisen arvoinen vielä kolmekymmentä vuotta julkaisemisensa jälkeenkin - viini ei tähän pysty.

Trump
The Art of the Deal
kirjoittanut Donald J. Trump yhdessä Tony Schwartzin kanssa
kirja on englanninkielinen
Alkuperäisteos julkaistu 1987
367 sivua

Welcome to California Garden
Thomsopn seedles, French Colombard, Triplett Blanc
Kalifornia, Yhdysvallat
6,99€ (Alkosta elokuu 2017)

Merenneito (kirjoittanut Camilla Läckberg)

Merenneito on kuudes lukemani Camilla Läckbergin dekkari. Kuten aiemmatkin Läkbergin kirjat myös tämä tuli reissussa luettua muutamassa päivässä. Teksti on helppoa ja lukeminen edistyy nopeaan tahtiin.

Tarina on mukaansatempaava. Mielestäni tämä on paras tähän asti lukemani Läckbergin teos. Loppuratkaisu avautuu lukijalle aivan lopussa ja jännitystä siihen liittyen saadaan ylläpidettyä pidempään kuin aiemmin lukemissani Läckergin dekkareissa. Myös aiempia Fjällbackan-kylään sijoittuvia dekkareita vaivannut naivistisuus on tässä kirjassa varsin vähäistä.

Juoni keskittyy kaveriporukan yhteiseen historiaan ja sieltä vuosikymmenten takaa uudelleen esiin nousseeseen tragediaan, jonka seurauksena useampi menettää henkensä. Loppuratkaisu on ehkä hieman ontuva, mutta sallittakoon se yleensä hyvän loppuratkaisun omaavissa Läckbergin kirjoissa.

Kirjan kanssa maistui uusi-seelantilainen Sauvignon Blanc. Olen tätä viiniä maistanut jo pari kertaa aiemminkin. Ensimmäisen maistelukerran jälkeen mieleen jäi lähinnä hyvin voimakas greippisyys, joka viinissä puskee vastaan. Toisen kerran jälkeen muutama kuukausi myöhemmin kesäaikaan viinistä sen sijaan paljastui paljon muitakin piirteitä. Kyseessä on ehdottomasti kesäaikaan sopiva viini, esimerkiksi raikkaan salaatin ja savulohen pariksi. Viini on myös mineraalisuutensa ja hapokkuutensa vuoksi loistava aperitiivi. Siinä on hieman herukkamaisuutta, kuten yleensä rypäleen viineille on ominaista. Joka kerran mieleen jäänyt kuitenkin erityisesti greippisyys ja vihreä omenaisuus. Mausta tulee myös mieleen Fazerin greippi-karkki (josta pidän myös kovasti).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan  kolme ja puoli pistettä. Molemmat ovat helposti nautittivissa ja sekä kirjan tyyli että viinin maku etenevät loogisesti ja jämäkästi. Kirja kuitenkin liian kevyttä tälle viinille ja siitä puuttuu viinin tarjoamaa syvyyttä. Hyvät yhdessä, mutta molemmat maistuvat myös erikseen.

Loppuun vielä pieni paljastus tulevasta lukemistosta ja ennen kaikkea viineistä, jotka odottavat sopivaa maistamisparia. Olin parin viikon reissulla Kanadassa ja sieltä mukaan tarttui muutamia mielenkiintoisia viinejä. Viinikulttuuri Kanadassa on vielä varsin nuorta ja viinitiloilla maistamissani viineissä sen jonkin verran huomasi. Maasta löytyy kuitenkin jo mielenkiintoisia viini-tuttavuuksia. Näistä lisää viimeistään tulevan syksyn aikana.

Merenneito
kirjoittanut Camilla Läckberg
suomenanut Outi Menna
Alkuperäinen toes: Sjöjungfrun (200)
Gummerus Kustannus Oy 2011
486 sivua

Vicarage Lane Sauvignon Blanc
Marlborough, Uusi-Seelanti
2016
11,99€ (Alkosta kesäkuussa 2017)

Kerjäläinen ja jänis (kirjoittanut Tuomas Kyrö)

Tuomas Kyrön kirjoittaman Kerjäläinen ja jänis -teoksen lukemisen aikana tulee monta kertaa mieleen, että kirjan kirjoittajan on oltava mies. Tämä ei missään nimessä ole negatiivinen ajatus tai huomio, mutta tuntuu lähes mahdottomalta, että naispuolinen kirjailija kiinnittäisi tektissään huomiota samanlaisiin nyansseihin ja että tarinan logiikka olisi samanlainen kuin Kyröllä. Harvoin kirjoittajan sukupuoli näkyy mielestäni samalla tavalla tekstissä (ehkä joskus sovinistisesti vanhoissa kirjoissa) kuin tässä.

Kirja kertoo tarinan Romanian slummista Suomeen päätyvästä kerjäläisestä ja hänen "matkakumppanistaan" suomalaisesta citykanista. Yhdessä he kiertävät Suomen maata ja kohtaavat erilaisia sattumia. Kirja on hieman satiirinen ja sadunomainen, mutta pääpiirteiltään kuitenkin realistinen. Kirjoitustyyli on reipasta ja tarina etenee, mutta ainakin kaltaiselleni lukijalle sopivaa tahtia. Kirjan henki on pääpiirteissään positiivinen, vaikka ei tarinasta toki surullisistakaan tai dramaattisista käänteistä ole pulaa.

Olen aiemmin lukenut Kyrön Mielensäpahoittaja -kirjoja. Lauseiden napakkuus on samanlaista, mutta tässä kirjassa yleiskuva kuitenkin leppoisampi ja iloisempi. Pääpiirteissään kirjailijan tyyli on kuitenkin mielestäni tunnistettavissa.

Kirja lukemisen kanssa samaan aikaan maistui australialainen Lindeman'sin rosee viini. Lindeman'sin viinit ovat hyviä perusviinejä ja tasalaatuisia. Olen aikoinaan vieraillut Australian Hunter Valleyssa yhdellä heidän tiloistaan. Tuotanmäärät ovat valtavat, joten mitään erikoista makuelämystä ei tuottajan viineistä yleensä ole löydettävissä. Kyseinen viini on väriltään lähes pinkin vaaleanpunaista, mutta kohtalaisen läpikuultavaa. Tuoksussa on marjaisuutta - vadelmaa ja hentoa mansikkaa, sekä sitruksisuutta. Maussa hentoa marjaisuutta, omenaisuutta ja sitruksisuutta. Myös aavistus eukalyptisuutta. Alkoholi puskee jonkin verran alkumaussa läpi. Ihan ok, mutta ei erityisen tyylikästä tai mieleen jäävää. Ehkä rasvaisen kalan tai juustosalaatin kanssa voisi sopia hyvin - tai toki sellaisenaan.

Sekä kirja että viini ovat helppoja valintoja. Kirjassa on kuitenkin enemmän tyyliä ja sisältöä, lisäksi sen tarina jää edes hetkeksi sen nauttimisen jälkeen mieleen - sama ei päde viini kanssa. Yhteispisteinä annan kolme ja puoli. Ihan hyvät yhdessä, mutta samalla lailla ovat nautittavissa myös erikseen.

Kerjäiläinen ja jänis
kirjoittanut Tuomas Kyrö
Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki
Kuudes painos
Painettu Tanskassa 2013
328 sivua

Lindeman's
Bin 65 Rosé
2015 Australia
6,90€ (Tallink Megastar heinäkuu 2017)

Ghana ikuisesti (kirjoittanut Taiye Selasi)

Ghana ikuisesti on mielenkiintoinen romaani, joka on sekoitus länsimaalaista ja afrikkalaista elämää. Iso osa kirjasta sijoittuu nykyaikaan, mutta kirja sivuaa hieman myös historiaa. Siinä varakas lääkäriperhe kohtaa epäonnea ja tapahtumien seurauksena perhe hajoaa. Menneisyys ei kuitenkaan unohdu, kun perheen jäsenet vuosien päästä tapaavat toisiaan.

Kirjassa on paljon henkilöitä ja pääasiassa kaikilla afrikkalaiset nimet, joiden taustalla on runsaasti symboliikkaa. Taustoja tuntemattomalle lukijalle tämä aiheuttaa omat haasteensa, mutta sinänsä juonen seuraaminen on kuitenkin helppoa. Kirja on paikoin kyyninen ja se jättää hieman karvaan maun. Välillä tekee toki hyvää lukea hieman jopa inhorealistista kirjallisuutta, mutta tämän jälkeen tekee kyllä mieli tarttua johonkin elämänmyönteisempään kirjaan.

Kirjan kanssa maistoin etelä-afrikkalaista roseeviiniä Thandi. Olen saman valmistajan valkoviiniä maistanut aiemmin Juha Vakkurin kirjan kanssa. Thandin rosee on helppoa kesäjuomaa. Siinä on runsaasti marjaisuutta - pääasiassa maussa on vadelmaa, karhunvatukkaa ja ehkä jopa hieman mansikkaisuutta. Roseeviiniksi viini on täyteläistä ja paksuhkoa. Viini ei ole makeaa, mutta siinä on kuitenkin siirappisia piirteitä.

Viinin ja kirjan yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viini on liian positiivinen ja pehmeä kylmän kirjan kaveriksi. Afrikkalaista paahteisuutta ja säröilyä molemmissa kuitenkin on. Thandia maistoin tällä kertaa myös kinkku-parsakaalipiirakan kanssa - ne sopivat paremmin yhteen kuin kyseinen viini ja kirja.

Ghana ikuisesti
kirjoittanut Taiye Selasi
englanninkielinen nimi Ghana must go
suomentanut Marianna Kurtto
Kustannusosakeyhtiö Otava 2013
393 sivua

Thandi Shiraz Rosé
Shiraz, Pinotage
WO Stellenbosch
2016
8,99€ (Alkosta kesäkuu 2017)

Kaniininmetsästäjä (kirjoittanut Lars Kepler)

Vuonna 2016 ruotsinkielisenä ja seuraavana vuonna suomenkielisenä julkaistu Kaniininmetsästäjä on kirjailijapariskunnan, joka käyttää kirjoittajanimeä Lars Kepler, uusin dekkari. Olen lukenut heidän aiemmat dekkarinsa myös ja omalla tavallaan ne ovat mielestäni hyviä. Aiempien dekkareiden tapaan myös tämä on paikoittain hyvin raaka ja ahdistava. Dekkaristeilla on kyky saada lukija temmattua mukaan tarinaan ja olen itse lukenut kaikki Keplerin kirjat vain muutamassa päivässä, vaikka ovatkin varsin paksuja tiiliskiviä. Tarina on paikoin hyvin jännittävä, emutta ei se kuitenkaan yllä sellaiselle tasolle, että jäisi vaivaamaan tai aiheuttaisi esimerkiksi painajaisia. Ja hyvä tietysti niin.

Päähenkilönä kirjassa on suomalaistaustainen Joona Linna, joka onnistuu selvittämään murhasarjan, vaikkakin valitettavasti vain muutaman henkilön henki onnistutaan lopulta säästämään. Juoni on tässä kirjassa mielestäni kohtalaisen selkeä ja lukijalle selviää jo kohtalaisen varhaisessa vaiheessa tekijä. Moni syy teon taustalla paljastuu kuitenkin vasta kirjan aivan lopussa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa pariskunnan kirjaa, jonka juoneen kirjan lopussa jo viitattiin. Tämän kirjan kanssa maistui ranskalainen kohtalaisen kevyt punaviini. En muista aiemmin juoneeni pelkästään Cabernet Francista valmistettua viiniä. Rypälettä käytetään usein sekoitteena varsinkin Bordeaux'n alueella Merlot'n ja Cabernet Sauvignonin kanssa. Lukemani perusteella Cabernet Franc muistuttaa monilta osin Pinot Noiria. Se on kohtalisen kevyt, marjainen ja hieman tanniininen sekä hapokas.

Ranskalainen Château De Fesles on väriltään tiilenpunaisen ja verenpunaisen välillä ja hieman läpinäkyvää. Tuoksussa on selkeää marjaisuutta ja happamuutta, sekä nahkaisuutta ja ehkä aavistus vaniljaa. Suutuntumalta viini on keskitanniinista ja hieman haposkasta. Viinin maussa on kevyttä marjaisuutta - erotettavissa marjoina ovat puolukka ja karpalo. Viini on kohtalaisen kevyttä, mutta siitä löytyy mineraalisuutta ja raikkautta sekä aavistus paahteisuutta. Maku on tanniinisuuden lisäksi hieman syvempi kuin useiden maistamieni Pinot Noirien. Viinin kanssa maistui grillattu kasvis-possu varras ja uudet kotimaiset perunat.

Viinissä on syvyyttä ja maku ei lopu heti tai ole liian helppo. Samoja piirteitä on myös kirjassa - tosin lähinnä jännityksestään johtuen - joten annan näille yhteispisteiksi neljä. Hyvin voi molempia nauttia erikseen, mutta kyllä omalla tavallaan toisiaan positiivisesti täydentävät.

Kaniininmetsästäjä
kirjoittanut Lars Kepler
nimimerkin takana Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril
suomentanut Kari Koski
alkuperäinen nimi Kaninjägaren
Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 2017
577 sivua

Château de Fesles
Cabernet Franc
AC Anjou, Ranska
13,79€ (Alkosta heinäkuussa 2017)

Kaikki kesken, kaikki hyvin (kirjoittanut Juha Vakkuri)

Vakkurin "Kaikki kesken, kaikki hyvin" on ensimmäinen runo-kirja, jonka luen hyvin,  hyvin  pitkään aikaan. Plussaa ensinnäkin  sille, että se on varsin lyhyt. Tällä en missään  nimessä tarkoita, että kirja olisi huono, vaan sitä että siihen on kokemattoman helppo tarttua ilman suurempia paineita. Myös runojen sisältöön jaksaa keskittyä paremmin, kun edessä ei ole satojen sivujen mittaista tiiliskiveä.

Runot ovat pääasiassa lyhyitä mietteitä. Ne liittyvät kaikki Afrikkaan - länsimaalaisen ja Afrikan kohtaamiseen. Runoissa käytetyt sanat ja sanonnat ovat kauniin realistisia. Runot onnistuvat välittämään Afrikan tunnelmaa ja henkeä olematta mitenkään romantisoivia.

Kirjan tyyli on runonmitasta huolimatta ominaista Vakkurin tyylille. Tässä on jo mielestäni selkeästi havaittavissa samaa tyyliä kuin uudemmissa Vakkurin Afrikassa matkustamiseen liittyvissä kirjossa. Elämänkokemus huokuu läpi olematta kuitenkaan opettavaa tai saarnaavaa.

Kuten minulla ollut tapana niin Afrikan aiheisen kirjan kanssa maistuu afrikkalainen viini - ja Alkosta tähän ryhmään taitavat kuulua ainoastaan etelä-afrikkalaiset viinit. Viiniksi valikoitui pienessä pullossa oleva Place in the sun. Sen väriä voisi kuvailla tummaksi puolukaksi (aavistus purppuraa sekoitettuna tummaan tiilenpunaiseen). Viinin tuoksussa on marjaa, kypsää karhunvatukkaa ja aavistus vadelmaa. Viini on hieman tanniinista ja keskihapokasta. Maussa on runsaasti marjaa ja hieman paahteisuutta. Suuntuntumalta ja jälkimaultaan kuitenkin kohtalaisen kevyttä ja kokonaisuudeltaan tasapainoista. Ruokana viinin kanssa maistui grillattu lehtipihvi, uudet perunat ja höyrytetty parsakaali.

Kirja ja viini sopivat yhteen neljän pisteen arvoisesti. Kirjalla on varmasti enemmän ja syvempää sanottavaa kuin viinillä, mutta yhdessä ne ehdottomasti parantavat toisiaan.

Kaikki kesken, kaikki hyvin
kirjoittanut Juha Vakkuri
Like 2003
Painettu Otavan Kirjapainossa Keuruulla
62 sivua

Place in the sun
Cabernet Sauvignon, Shiraz
2016
Etelä- Afrikka, WO Stellenbosch
4,98€/0,375l  (Alkosta heinäkuu 2017)

Liian paljon onnea (kirjoittanut Alice Munro)

Kanadalaisen Alice Munron novellikokoelmassa "Liian paljon onnea" on 10 novellia. Kaikki tekstit ovat hienosti kirjoitettuja - toisaalta mitäpä muuta kirjallisuuden Nobel-voittajalta voi odottaa. Vaikka kirjoitustyyli ei ole liian haastavaa, on tarinoiden eteneminen sen verran nopeaa, että perässä pysyäkseen lukijan kannattaa lukea yksi novelli kerrallaan alusta loppuun. Itse pidin kaikista muista tarinoista paitsi kirjan nimeä kantavasta viimeisestä tarinasta.

Aiemmin olen lukenut Munron "Viha, ystävyys, rakkaus". Näissä kirjoissa on paljon samaa, enkä osaa laittaa näitä kahta paremmuusjärjestykseen. Molemmat ovat ainakin itselleni sopivan haasteellista luettavaa, joita kuitenkin voi hyvin lukea vaikka työmatkalla tai illalla nukkumaan mennessä.

Kuten jo edellisessä Kanada-teemaisessa blogi-kirjoituksessani olen todennut, suuntautuu seuraava matkani Kanadaan. Ennakko-oletukseni maasta on jonkinlainen sekoitus Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Kirjan tekstien perusteella ennakko-olettamukseni on entisestään vahvistunut.

Kirjan kanssa maistui luonnollisesti kanadalainen punaviini, se yksi ainoa joka tällä hetkellä Alkon valikoimista löytyy. Muutenkaan kanadalaisia juomia ei Alkon valikoimista juurikaan löydy (6kpl kanadalaisia tuotteita heinäkuussa 2017), vaikka Kanadassa useita viininviljely-alueita onkin. Omalle matkareitilleni tulevat todennäköisesti osumaan Niagara Fallsin laakson ja Prince Edward countyn varsin nuori viljely-alue, joissa viinejä täytyy käydä maistelemassa.

Mutta siis ainoa tällä hetkellä Alkon valikoimissa oleva punaviini on Pillitteri Cabernet Merlot. Hieman pelkäsin, että viini saattaisi olla makuuni liian hillomaista tai jopa makeaa. Makupariksi sille valikoitui grillatut tuoremakkarat ja uudet perunat, joiden toivoin antavan viinille mahdollisesti hieman särmää. Väriltään viini on tumman tiilenpunaista. Väri ei ole kovin täyteläinen. Tuoksussa on yrttisyyttä ja puolukkaa.  Viinissä on pehmeää tanniinisuutta ja jonkin verran happoja. Marjaisuutta on myös, mutta hillomaisuus ja uuden maailman pehmeys tuntuvat puuttuvan. Viini oli positiivinen yllätys ja sopi todella hyvin rasvaisen ja hieman mausteisen ruoan kaveriksi. Se oli myös mukavan raikasta punaviiniä kesäksi olematta kuitenkaan kevyttä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa sopivasti särmää ja täyteläisyyttä ja sanomaa, mutta eivä kuitenkaan liian raskaita tai toisaalta liian siirappisia (joka Kanadan kohdalla voisi hyvin olla mahdollista). Mutta molempia voi hyvin nauttia myös erillään, eikä maku tai elämys juurikaan huonone.

Liian paljon onnea
kirjoittanut Alice Munro
Kustannusosakeyhtiö Tammi
Helsinki 2010
Englanninkielinen alkuteos Too Much Happiness (2009)
suomentanut Kristiina Rikman
365 sivua

Pillitteri Cabernet Merlot
2014
Cabernet Franc, Merlot, Cabernet Sauvignon
VQA Niagara Peninsula
13,90€ (Alko kesäkuu 2017)