Tekoäly (kirjoittanut Antti Merilehto)

Tekoäly - matkaopas johtajalle -kirjasta osui arvostelu silmiini Kauppalehdessä. Tekoälyyn en juurikaan ole perehtynyt, mutta koska aihe tuntuu jatkuvasti nousevan esiin entistä tiuhempaan tahtiin, tuntui aiheeseen tarttuminen tärkeältä. Kirjan kirjoittanut Antti Merilehto on toiminut johtajana mm. Googlella ja on täten johtamisen näkökulmasta päässyt tekoälyyn tutustumaan.

Kirjassa on paljon kuvia ja kaavioita ja n. 200 sivuisen opuksen lukeminen onnistuu helposti parissa illassa. Suurin osa käsiteltävistä asioista on sellaisia, että ne aukeavat varsin hyvin aihetta tuntemattomallekin. Kirjassa on keskitytty varsin paljon koneoppimiseen ja sen taustaan tekoälyssä.

Kirjassa, kuten useissa aihetta koskevissa artikkeleissa, maalaillaan tulevaisuudennäkymiä, joissa koneet tekevät kaiken työn ja ihmiset tekevät sitten jotakin muuta, jota ei vielä tiedetä. Työpaikkojen muuttumista ja häviämistä varmasti tulee tapahtumaan, onhan sitä tapahtunut koko ihmishistorian ajan. Maallikosta tuntuu, että varsinkin media luo tällä hetkellä uhkaavaa tulevaisuudenkuvaa, jossa koneet hallitsevat ja ihmiset tottelevat. Mikäli aivan näin radikaaliin tilanteeseen ei päädytä, niin vähintään kaikki "tavalliset" työpaikat katoavat ja vain harvoilla on tulevaisuudessa töitä. Kai parasta tässäkin, kuten kaikessa epävarmaan tulevaisuuteen liittyvässä, on suhtautua mahdollisuutena oppia uutta ja kehittää itseään.

Kirja on aikakauslehtinen koonti ja mielipide tekoalystä ja siitä, kuinka suuressa mittakaavassa sitä yritysjohtajien pitäisi ymmärtää ja hyödyntää yrityksen johtamisessa. Syvempää sanomaa tai analyysia siinä ei ole - tai ylipäätään taustaa tekoälystä. Se tosin ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan.

Kirjan kanssa maistoin viime vuotiselta Kanadan matkalta ostamaani punaviiniä. Sandbanksin viinitila sijaitsee Kanadassa, Prince Edward countyssa. Alue on tullut kotimaassaan merkittäväksi viinialueeksi vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana. Nykyisellään alueella on kymmeniä viinitiloja, joista useimmat järjestävät tastingejä. Itselleni tilalta mukaan tarttui mm. pullo Cabernet Francia. Kyseinen rypäleen kuuluu suosikkeihini, sillä se on usein enemmän kevyempää kuin hyvin tuhtia. Siinä on miedot hapot ja tanniinit. Viinissä on usein kuitenkin jonkin verran marjaisuutta ja se sopii "keskinkertaisuutensa" vuoksi monenlaisen ruoan pariksi.

Tämä Sandbanksin viini oli väriltään jopa hieman  purppuraan taitavaa. Maussa tuli ensin voimakas marjaisuus - lähinnä kirsikkaa ja vadelmaa. Viini oli helposti tunnistettavissa uuden maailman viiniksi. Viinissä oli kohtuullisesti hapokkuutta ja hyvin miedosti tanniineja. Viinissä ei ollut kovin pitkää jälkimakua, mutta se oli toimiva kokonaisuus. Maistoin viiniä ribsien sekä chilillä, valkosipulilla ja pähkinöillä kuorrutetun paahdetun myskikurpitsan kanssa. Loistava yhteensopivuus!

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Molemmissa on uuden luomiseen liittyvää innokkuutta. Viinissä tuo innokkuus jaksaa kuitenkin kantaa paremmin kuin kirjassa. Sopivat tieteellisen kepeytensä puolesta yhteen, mutta erityisesti viinin kanssa käy kyllä moni muukin kirja.


Tekoäly
Matkaopas johtajalle
kirjoittanut Antti Merilehto
Alma Talent Helsinki 2018
193 sivua

Sandbanks
Cabernet Franc
Prince Edward County, Ontario, Kanada 2016
n. 15€ (ostettu viinitilalta kesällä 2017)

Vuosisadan rakkaustarina (kirjoittanut Märta Tikkanen)

Olin pari viikkoa sitten Töölön kirjastossa kuuntelemassa Tammi-kustannusosakeyhtiön 75-vuotisjuhlatapahtumaa, joka oli koottu heidän naiskirjailijoidensa ympärille. Yksi tapahtuman puhujista ja vierailijoista oli kirjailija Märta Tikkanen. En muista olenko aiemmin lukenut hänen teoksiaan, joten nyt oli korkea aika tarttua tapahtumassa mainittuun Vuosisadan rakkaustarina -kirjaan. Kyseinen teos on Tammen omilla sivuilla lajiteltu kaunokirjalliseksi teokseksi, mutta mielestäni se on myös runoteos. Perinteiset loppusoinnut ehkä puuttuvat, mutta tyyli on muuten hyvin runomainen.

Teos on Märtan vastareaktio hänen kirjailijamiehensä Henrik Tikkasen teokseen Mariankatu 26, joka varmaankin on tämän jälkeen lisättävä omalle lukulistalleni. Kirja kertoo rutinoituneen taitelijaparin avioliitosta ja elämästä, jossa on kohdattu omat haaksirikot. Siinä on kuitenkin myös ymmärrystä ja välittämistä. Raakuudessaan se on kuitenkin hyvin todenmukainen ja kuvaava.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1978, mutta sen aihe on mielestäni edelleen hyvin ajankohtainen. Kirjassa kuvaillut parisuhteen vaikeudet ovat pääosin edelleen aivan samoja. Tämä saa oloni surulliseksi, sillä vaikka maailma on neljässä kymmenessä vuodessa muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan, ovat alkoholin ja pettämisen parisuhteelle aiheuttamat ongelmat kirjan perusteella pysyneet käytännössä samoina. Yhtenä merkittävänä tausta-ongelmana lienee perisuomalainen pahe, puhumattomuus. Parisuhteen lisäksi kirja käsittelee myös mm. naisen ja miehen tasa-arvoa. Tammen juhlatilaisuuden juontaja Anna Kortelainen luki Vuosisadan rakkaustarina-teoksesta pätkän:

"Mutta odotahan
siinä parikymmentä vuotta
sinä sanot sitten voitonriemuisesti
Kun ei enää ole jäljellä
mitään tasa-arvon puutetta -
mistä silloin olet aikonut
kirjoittaa?"

Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt olla parisataa vuotta. Ihminen ei taida pystyä muuttumaan samalla nopeudella kuin teknologia tai juuri mikään muukaan tänä päivänä. Asioista toipumiseen ja selviytymiseen kun tuntuu aina menevän kolmesta neljään sukupolvea.

Kirjan kanssa maistoin uusi-seelantilaista Pheasant's Tale Pinot Noiria. Viini on väriltään tiilenpunaisen ja purppuran välimuoto. Tuoksussa on marjaa ja luumua. Viinissä on hapokkuutta mutta ei juurikaan tanniineja. Viinin maussa on karpaloa ja jälkimaussa hapankirsikkaa. Viini on tasapainoista ja kohtalaisen täyteläistä Pinot Noiriksi. Viini maistui seurustelujuomana, mutta olisi varmasti ollut hyvä pari esimerkiksi kermakastikkeisen lihan pariksi.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Niissä on paljon samaa johdonmukaisuutta ja kirpeyttä. Kirjan sanoma vain on  merkittävästi terävämpi ja satuttavampi kuin viinin pyöreä pehmeys ja täyteläisyys. Täydentävät kuitenkin mukavasti toisiaan.

Helmet-lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja

Vuosisadan rakkaustarina
kirjoittanut Märta Tikkanen
Suomentanut Eila Pennanen
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2010
173 sivua

Pheasant's Tale
Pinot Noir
Marlborough, Uusi-Seelanti
15,30€ (Alkosta toukokuussa 2018)

Jakautunut kansakunta (kirjoittanut Markus Kantola)

Markus Kantola on tutkija, joka on väitellyt Bill Clintonin johtamistaidoista. Hänen vuonna 2017 julkaistu teoksensa "Jakautunut kansakunta" on ajankohtainen katsaus Yhdysvaltojen lähihistorian presidentteihin. Presidenttien lisäksi se käsittelee ja taustoittaa selkeästi myös maan tärkeimpien poliittisten puolueiden - republikaanien ja demokraattien historiaa.

Kirja käy läpi kronologisessa järjestyksessä läpi Yhdysvaltojen presidenttejä Nixonista Obamaan. Presidentti-henkilöiden taustalla vaikuttavat sen hetkisen poliittisen ja taloudellisen tilanteen lisäksi myös puolueen sisäiset valtatasapaino suhteet. Nämä taustoittavat hyvin myös presidenttiyttä instituutiona. Kirja on selkeästi jäsennelty ja teksti on suomalaisen taustatiedoilla lukevalle kirjoitettu. Siinä on paljon mielenkiintoista knoppi-tietoa sekä toisaalta paljon syy-seuraussuhteiden selittelyä. Usein hyvin isotkin asiat ovat lopulta hyvin pienistä asioista kiinni, näitä voivat olla vaikka marginaalisen pienillä eroilla valittujen presidenttien linjaukset tai toisaalta äkkinäiset taloudelliset muutokset.

En malta olla mainitsematta kahta kohtaa kirjasta, jotka todella pysäyttivät miettimään yhteiskunnan kehittymistä. Kirjassa oli maininta Yhdysvaltojen tuloerojen kasvusta. Yhdysvallathan on perinteisesti tunnettu siitä, että maassa on työtä tekemällä mahdollisuus rikastua ja jokainen on käytännössä oman onnensa seppä - yhteiskunta ei ulkopuolelle jääviään juurikaan auta. 1950- ja 1960-luvuilla keskivertojohtaja tienasi maassa vain noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin työntekijänsä. Nyt 2010-luvulla toimitusjohtaja ansaisee 303-kertaisesti työntekijöihinsä verrattuna. Eipä mikään ihme, jos ei tunnu kaikista reilulta ja oikeudenmukaiselta. Eri töissä ja niiden haastavuudessa ja vaatimuksissa on toki hyvin suuria eroja, mutta ainakaan omaan moraaliini mukaista ei oikein ole, että kenenkään työn arvo voisi olla 300-, 100- tai oikeastaan edes 10-kertainen jonkun toisen työhön verrattuna. Kaikenlaisia työtehtäviä tarvitaan kokonaisuuden onnistumiseksi ja toisaalta kukaan ei ole korvaamaton.

Aivan kirjan lopussa pohdittiin sitä, millaisia hyvinä pidetyt presidentit ovat olleet johtajina. Itsevarma presidentti ja johtaja tuntui tässä olevan avainasemassa. Kantola on todennut: "Kun johtaja on toiveikas ja optimistinen, ominaisuudet tarttuvat myös hänen alaisiinsa. Toiveikkuus ja optimismi lisäävät riskinottokykyä ja saavat ihmiset työskentelemään kovemmin yhteisten päämäärien hyväksi. ... Itsevarmuus ja optimistisuus eivät kuitenkaan riitä, jos näitä ominaisuuksia eivät ole tasapainottamassa yhteisen hyvän edistäminen, totuudenjano ja toisten aito kunnioittaminen." Mielenkiintoisia ajatuksia itse kullekin, kun seuraavan kerran käymme ääniuurnalla tai ehkä itse johdamme jotakin tahoa.  Jos Yhdysvallat ja politiikka yhtään kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tämän lukemista!

Kirjan kanssa valikoitui ranskalainen Riesling Alsacesta. Viini on väriltään kellertävää, jopa hieman kultaisen sävyistä. Viini vaatii runsaasti aikaa ja lämpöä lasissa avautuakseen. Sen tuoksussa on sitruksisuutta ja hapokasta omenaa. Viinin maussa on varsin hallitsevan sitruksisengreippisyyden lisäksi vihreää omenaa. Hapokkuutta pehmentää mieto hedelmäisyys. Viinissä on tyylikkyttä ja pitkähkö jälkimaku. Viinissä on aavistus voimaisuutta, mutta se ei mielestäni ole aivan oppikirjan mukainen Riesling. Viini maistui hyvin parmankinkkuun käärityn parsan ja hollandaise-kastikkeen kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Kirja avautuu lukijalle aihe huomioiden varsin helposti ja se on hyvin kattava ja selkeä. Viini puolestaan vaatii aikaa ja siltikin jää ehkä omaan makuuni hieman pliisuksi. Menevät yhdessä, mutta kirjan pariksi voisi sopia jokin raikkaampikin Riesling.

Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

Jakautunut kansakunta
kirjoittanut Markus Kantola
Gaudeamus 2017
395 sivua

Jean Biecher Réserve
Riesling 2017
Alsace, Ranska
12,90€ (Alkosta toukokuussa 2018)

Kaikki anteeksi (kirjoittanut Laura Manninen)

Kaikki anteeksi -teos osui lukulistalleni hieman sattumalta, eikä minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia siitä. Ehkä ajattelin sen olevan hieman kevyehkö suomalainen romaani. Totuus oli kuitenkin toinen. Se on vahva ja koskettava kertomus uusperheen muotoutumisesta ja parisuhdeväkivallasta.

Kirjan päähenkilö tapaa miehen, ihastuu ja rakastuu. Vähitellen hän tutustuu miehen lapsiin edellisestä avioliitosta.  Kaikki tuntuu sujuvan hyvin, kunnes miehen henkinen ja fyysinen väkivaltaisuus päähenkilöä kohtaan alkaa. Väkivallan määrä ja voima kasvaa hitaasti ja päähenkilön on haasteellista päättää, milloin liika on liikaa. Kirjan ensimmäinen puolisko kuvaa suhteen alkua ja toinen puolisko väkivallan tuloa suhteeseen ja yrityksiin päästä ensin väkivallasta ja lopulta koko suhteesta eroon.

Kirja on omaelämäkerrallinen. Se on paikoin painostava ja raakakin. Aihe on kuitenkin niin tärkeä ja vakava, että oikein muunlainen lähestymistapa ei olisi oikeutettu. Kirja herätti monenlaisia kysymyksiä mm. viranomaisten toiminnasta ja lasten asemasta väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhteiskunnasta tuntuu puuttuvan pitävä tuki- ja apuverkko väkivallasta kärsiville. Tilanteen ollessa akuutti pitäisi apua ja toimintamalleja saada heti, eikä vasta viikon päästä, kun on seuraava vapaa aika. Avun pitäisi myös olla jatkuvaa ja kokonaisvaltaisesti huolehtivaa.

Tämä oli väkivallan uhrin kertomus ja näkemys. Tekstissä kirjailija oli rohkeasti avannut suhteen sisäisiä jännitteitä ja näiden herättämiä tunteita. Kirjan kirjoittaminen ja aiheen nostaminen esille ja tabujen poistaminen sen ympäriltä oli kirjailijan hieno tapa ottaa kantaa parisuhdeväkivaltaan ja saada asialle julkisuutta. Minkäänlaista sääliä en jää väkivallan tekijää kohtaan tuntemaan, mutta olisi mielenkiintoista joskus lukea väkivaltaisista teoista parantuneen/lopettaneen (jos on edes mahdollista) kertomusta. He, kuten uhritkaan, eivät varmaan koskaan kokonaan pääse tapahtumien yli. Molempien osapuolten kuuntelemisesta voitaisiin todennäköisesti kuitenkin ottaa oppia, jotta vastaavanlaisiin tapahtumiin opittaisiin yhteiskunnassamme reagoimaan ja niiden syntymistä estämään. Parisuhdeväkivalta - ja väkivalta yleensäkin - kun on aivan liian yleistä ja koskettaa liian monia.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja erityismaininta täytyy antaa loistavalle lukijalle Sanna Majurille.

Viinin kanssa maistui uusi-seelantilaista Pinot Noiria autenttisesti Uuden Seelannin Tongariron kansallispuiston reunamilla olleella terassilla.

Viini on väriltään varsin tummanpunaista rypäleensä edustajaksi. Tuoksussa on karpaloa ja metsäisyyttä. Maussa jatkuu pehmeä marjaisuus ja hapokkuus. Viinissä on hieman tanniineja. Viinille tekisi hyvää kypsyä pari vuotta, jotta siitä tulisi tasapainoisempaa. Viinin kanssa maistui uusiseelantilainen Camembert-juusto.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmissa on hyvin asiallinen ja yleismaailmallinen lähestyminen. Kumpikaan ei yritä olla liian kärkäs, vaan antaa sisällön puhua puolestaan.

Helmet-lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omall amukavuusalueellasi

Kaikki anteeksi
kirjoittanut Laura Manninen
lukija Sanna Majuri
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Kuunneltu äänikirjana 9h 1min

Montana Winemakers
Pinot Noir 2017
Uusi Seelanti
N. 8€ paikallisesta supermarketista

Veitola (kirjoittanut Maria Veitola)

Maria Veitola on media-alan osaaja ja vaikuttaja, jolla on aina ollut asenne kohdallaan. Hän ei pelkää ottaa kantaa tai haastaa. Samalla hänessä on kuitenkin inhimillisyyttä ja ymmärrystä. Hän on taistellut, ja taistelee edelleen, omien vaikeuksiensa parissa, kuten me kaikki. Hän ei kuitenkaan ole antanut vaikeuksiensa määrittää itseään tai tekemisiään.

Olen Veitolan eri keskusteluohjelmia seuraillut säännöllisen epäsäännöllisesti jo Ylen ajoilta lähtien. Ohjelmissa hän haastaa itseään ja asettaa persoonansa tarkasteltavaksi ja arvosteltavaksi. Hän edustaa modernia feminismiä tai ehkä paremminkin  tasa-arvoismiä. Kirjassa hän käy läpi mm. ajatuksiaan julkisuudesta ja siitä kuinka se on häntä ahdistanut sekä peloistaan, joita hän on elämänsä eri vaiheissa kohdannut. Kirja on mielestäni  rehellisen tuntuinen ja äänikirja Veitolan lukemana tuo hänet entisestään lähemmäksi kuuntelijaa. Veitola ei ole jäänyt rypemään ongelmissa tai hakenut niiden avulla sääliä, vaan suunnannut urallaan reippaasti, mutta vakaasti eteenpäin.

Kirja pohjautuu osin hänen kolumneihinsa mm. Trendi- ja Image -lehdissä. Puoliväliin asti kappaleet tuntuvat etenevän suunnilleen kronologisessa järjestyksessä, mutta sen jälkeen kirjan loppupuoli on jonkin verran alkuosan toistoa. Kirjan teksti on miellyttävää, mutta kokonaisuus ehkä hieman junnaavaa.

Veitola esittää kirjassa paljon erilaisia toteamuksia, pohdintoja ja väitteitä. Pidän näistä, sillä ne haastavat lukijan (tai kuntelijan) ajattelua ja saavat pohtimaan asioita pidemmälle. Kirja sai minut muun muassa pohtimaan viime aikoina lukemiani kirjoja ja seuraamiani keskusteluja, joissa esitetään paljon erilaisia yhteiskunnallisia väitteitä ja näkemyksiä. Nämä eivät kuitenkaan usein tunnu muodostavan esittäjältään selkeää kokonaisuutta. Esimerkiksi tässä kirjassa Veitola valitti (ja aiheesta), että häneltä oli mennyt työtilaisuuksia ohi raskautensa vuoksi. Kirjassa oli muutenkin paljon ajatuksia naisten kohtaamista haasteista, jotka useimmiten eivät miehiä koske. Veitola kuitenkin toteaa kirjan loppupuolella, että koulujärjestelmämme on suuniteltu tytöille ja poikien on siinä vaikeampaa menestyä. Miksi miehet kuitenkin tuntuvat olevan yleensä korkeammissa asemissa ja tienaavan naisia paremmin? Minulla ei ole tähän vastausta ja omat näkemykseni ovat  keskeneräisiä ja paikoin epäloogisia. Kirja toimi hyvänä konkretisoijana ja osin esimerkkinä keskustelusta, johon jatkuvsti heitetään kärkkäästi epäkohtia, mutta asioita ei kuitenkaan pystytä hahmottamaan, saati ratkomaan, kokonaisuutena.

Viininä kirjan kanssa maistui Uudesta Seelannista tuliaisina tuotu Huntaway Reserven Pinot Gris, Gisbornen viini alueelta (pohjoissaarella). Viini maistui kolmen erilaisen Cheddar-juuston kanssa. Viini on väriltään kullankellertävää, mutta kirkasta. Tuoksussa on sitruksisuutta ja aavistus Sauvignon Blancille tyypillistä mustaherukan lehteä. Maussa on sitruksisuuden lisäksi hieman vihreää omenaisuutta ja jotakin eksoottista hedelmää. Viinin suutuntuma on hieman vahaisen öljymäinen kuten Rieslingille on tyypillistä. Jonkinlainen sekoitus siis Sauvignon Blancia ja Rieslingiä.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Niissä on rouheutta, mutta ne ovat omalle itselleen tyypillisiä. Viini sortuu ehkä hieman kaikkien miellyttämiseen, kirjassa tällaisia piirteitä ei mielestäni ole niinkään havaittavissa.

Veitola
kirjoittanut Maria Veitola
Werner Söderström Osakeyhtiö 2018
Kuunneltu äänikirjana (7h 21min)

Huntaway
Reserve Pinot Gris 2016
Gisborne, Uusi-Seelanti
N. 10€ paikallisesta supermarketista huhtikuussa 2018

Maorien laulu (kirjoittanut Sarah Lark)

Maorien laulu -kirja ei lukuisista blogeissa olevista kehuista huolimatta, tuntunut kuvailujen perusteella ensin aivan omaltani. Käsitykseni mukaan se oli historiallinen, hyvin romanttinen siirtolaistarina paksujen kansien välissä. Uuden Seelannin matkan lähestyessä halusin kuitenkin lukea suomen kielellä jotakin maasta kertovaa romaania. Vaihtoehtoja ei tuntunut kovin montaa olevan, joten tämä pääsi sitä kautta lukulistalleni. Ja hyvä niin.

Kirja oli positiivinen yllätys. Se kertoo parista varakkaasta Euroopasta Uuteen Seelantiin muuttaneesta suvusta, heidän elämästään uudessa maassa 1800-luvulla ja perheiden keskinäisistä suhteista, joista osaan liittyy paljonkin romantiikkaa. Tapahtumat sijoittuvat eteläsaarelle Canterburyn ja Otagon alueille (keski- ja eteläosiin). Kirjaa lukiessa kävin siis osin autenttisissa paikoissa, mm. Greymouthin kaupungissa ja eteläisillä Alpeilla. Kirjan luku-urakka kesti pari kolme viikkoa, mutta samaan aikaan tuli kyllä luettua muutama lyhyempi kirja. Kirjan kuvailut kullankaivajista, lammasviljeilijöistä, kaivoksista ja kulttuuripiireistä olivat mielestäni varsin aidon tuntuisia. Vaikka romantiikka ehkä paikka paikoin meni omaan makuuni hieman imeläksi, niin kevensi se kuitenkin mukavasti muuten varsin rankkoja ja synkkiä ihmiskohtaloita, joita kirjassa oli.

Kirjassa kulkee kerroksittain useita ihmistarinoita ja -kohtaloita. Hahmot on tyypitelty varsin perinteisesti ja pahat saavat lopulta palkkansa. Hahmot edustavat myös mukavasti eri yhteiskuntaluokkia, sekä maahanmuuttajia että alkuperäisasukkaita. Kirjan hahmot ja tapahtumat eivät suoraan ole todellisia, mutta kirjoittajan mukaan niissä on paljon todellisista historiallisista tapahtumista otettuja osia.

Viiniksi kirjan kanssa valitsin Straight 8 Estate tilan vuoden 2015 Rieslingin. Kuten arviossani Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani -teoksessa kerroin, työskentelin kyseisellä tilalla maaliskuussa. Tila tekee Rieslingeistään sekä kuivaa että hieman makeampaa versiota. Tilalla tastingeissä käyvien turistien perusteella pystyi tekemään johtopäätöksen, että makeampi oli enemmän aasialaisten makuun, kun taas kuivempi paikallisten ja eurooppalaisten. Pidin itse myös kuivemmasta versiosta enemmän.

Vuoden 2015 Rieslingissä oli aavistus voimaisuutta, sitruunaa ja eksoottista hedelmää. Se maistui mm. paikallisten cheddar-tyylisten juustojen ja keksien kanssa. Maistoin myös saman viinin vuoden 2016 ja 2017 versiota. Vuoden 2016 Riesling oli eri viinintekijän tuotos (rypäleet kuitenkin samat samasta paikasta). Tuossa viinissä oli makuuni hieman liikaa kaikkea - se oli lähes eksoottisten hedelmien pommi. Näiden kahden vertailussa totesin, että mielestäni vanhempi vuosikerta edusti enemmän vanhan maailman hillittyä tyyliä, kun taas uudempi oli ehdottomasti uuden maailman viini. Vuoden 2017 Riesling oli vielä turhan nuori ja kaipaa todennäköisesti ainakin puoli vuotta kypsytystä ennen kuin sitä kannattaa nauttia.

Sekä kirjan tarina että viini tulevat samoilta alueilta, mutta toki eroa näiden välillä on n. 150 vuotta. Molemmissa on kuitenkin brittihenkistä kartanoromantiikkaa ja toisaalta siirtomaan karheutta. Yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Neljään ja puoleen pisteeseen voisin nostaa vielä sen perusteella, että molempia tuli nautittua autenttisessa ympäristössä. Suosittelen!

Helmet-lukuhaaste: 33. Selviytymistarina

Maorien laulu
Kirjoittanut Sarah Lark
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Bazar 2017
531 sivua (luettu E-kirjana)

Straight 8 Estate
Riesling 2015
N. 15€ (ostettu tilalta)