lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihmettä kaikki (kirjoittanut Juha Itkonen)

 Luin viime vuonna Juha Itkosen kirjoittaman "Minun Amerikkani". Siinä Itkonen kiersi muutamaan eri otteeseen ympäri Yhdysvaltoja tutustuen maan kulttuuriin ja lähestyviin presidentinvaaleihin. Itkosen kirjoitustyyli vaikuttaa, näiden kahden häneltä lukemani teoksen perusteella, selkeältä ja hyvin tunnepitoiselta. Asioita käsitellään lähtökohtaisesti aina tunteiden kautta. Vaikka pidän myös tunteisiin vetoavasta kirjallisuudesta, menee Itkosen kirjoissa tämä ajoittain hieman liian syvälle ja faktat unohtuvat liiaksi. Ihmettä kaikki on 11. Itkoselta julkaistu kirja.

Ihmettä kaikki -kirja koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kronologisessa järjestyksessä ja toinen osa on selkeä jatkumo ensimmäiselle. Kirja kertoo ulkoisilta seikoiltaan Itkosia muistuttavasta perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi poikaa. Ensimmäisessä osassa äiti alkaa odottamaan kolmatta lasta, mutta valitettavan varhaisessa vaiheessa lapsivettä alkaa vuotamaan. Tilannetta seurataan ja tutkitaan jonkin aikaa. Eri lääkärit tulevat tulokseen, että lapsen selvitytymismahdollisuudet syntyä ja pysyä elävänä ovat hyvin pienet. Mahdolliset kehitysvammat tai muut kasvuun ja kehitykseen liittyvät ongelmat ovat käytännössä varmoja. Perhe jää vaikean tilanteen eteen päättämään keskeytetäänkö raskaus vai miten kannattaa menetellä. Kirjan toisessa osassa äiti tulee uudelleen raskaaksi ja tällä kertaa selviää, että hän odottaa kaksosia. Odotus etenee tällä kertaa pidemmälle hyvin, mutta vauvat syntyvät silti yllättäen aivan liian pieninä. Kirjassa käydään läpi heidän ensimmäisiä kehitysvaiheitaan ensin naistenklinikan keskososastolla ja tämän jälkeen kätilöopistolla.

Kirja on kerrottu perheen kirjailija-isän näkökulmasta ja se heijastelee pitkälti hänen tunteitaan. Hän pohtii, kuinka olla vaimonsa tukena ja osana perhettä, vaikka alussa lasten äiti, jo fyysisten ominaisuuksien pakottamana, on se joka asiat ensimmäisenä kokee ja, jolla juridisesti on päätäntävalta asioissa. Kirjassa pohditaan isyyttä myös sukupolvi-kohtaisesti. Isyyden odotukset ja isän rooli on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa merkittävästi. Nykyisin isien odotetaan ottavan vastuuta lähes samassa mittakaavassa kuin äitien. Uusi rooli ei välttämättä ole aina helppo, varsinkin kun varsinaisia esikuvia ei oikein ole. Toki se on ainakin kirjan päähenkilölle hyvin toivottu.

Omaan makuuni kirja jämähtää pohtimaan ja analysoimaan asioita liikaa. Molemmat kirjan tapaukset ovat toki hirvittäviä, varsinkin syntymättömän lapsen kohtalosta päättäminen. Kun jokin asia alkaa mennä pieleen, uskoo kirjan päähenkilö, että kaikki muukin menee ja unohtaa samalla, että moni asia on kuitenkin lopulta hyvin.

Isän tuntoja on käyty läpi monipuolisesti, mutta hieman tuli olo, että kaunistellen, tai sitten päähenkilö vain on äärettömän hyväntahtoinen ja haluaa sekä kykenee lähes aina ottamaan kaikki muutkin hienosti huomioon. Kirja on kirjoitettu aiheesta ja näkökulmasta, jollaisia ei itselleni ole ennen eteen tullut, joten siinä mielessä lunastaa varmasti paikkansa ja toivottavasti mahdollisimman moni isäksi tuleva tai jo isänä oleva tämän lukisi. Kirja antaa varmasti aihetta ajatella asioita hieman eri näkökulmista kuin itse on tottunut. Sen määrittämiseen mikä on oikein tai väärin, ei tässä kirjassa onneksi anneta vastausta. Kai yksilön tekemä ratkaisu on yleensä aina paras ne tiedot ja taidot ja tunteet huomioon ottaen, joita kullakin tuolloin on.

Kirjan pariksi valikoitui klassinen italialainen Ripasso. Viinin tuoksussa oli marjaisuutta ja yrttisyyttä. Maussa marjaisuus, näistä kirsikka ja karhunvatukka nousivat erityisesti esille. Viinin hapokkuus ja tanniinit olivat varsin maltillisia. Viini ei kuitenkaan ollut kovin pyöreä ja tarvitsi avautuakseen sekä ruokaa että lämpöä. Kirjan lisäksi viinin maistui joulupyhien pöydässä lämpimän mausteisen lihapadan kanssa (ohje Viini-lehdessä 12/2018).

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Erityisesti viinissä on syvyyttä ja voimakkuutta. Kirjan sanoma tuntuu aukeavan heti lukiessa, viini sen sijaan vaatii hieman aikaa. Molempien kokonaisuudesta tulee sen sijaan hyvä olo.

Ihmettä kaikki
kirjoittanut Juha Itkonen
Otava 2018
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Villalta
Valpolicella Ripasso Superiore 2015
Corvina, Rondinella, Molinara
Veneto, Italia
13,89€ (Alkosta joulukuussa 2018)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!