perjantai 8. helmikuuta 2019

Miksi juoksen (kirjoittanut Karo Hämäläinen)

 En pidä juoksemisesta. En ole koskaan pitänyt. Miksi siis valitsin kirjan aiheesta juokseminen ja erityisesti ultramatkojen juoksemisesta? Koska kirjan kirjoittaja ja samalla kerronnan kohde on ihmisenä hyvin mielenkiintoinen. Tämä selvisi viimeistään Helsingin Sanomien hänestä tekemässä haastattelussa tammikuun 2019 alussa.  Olen myös lukenut hänen aiemmin kirjoittamansa kirjan Alex, joka kertoo Alexander Stubbista.

Juoksemisen lisäksi sijoittamisesta, ohjelmoinnista ja itsensä ylikontrolloimisesta pitävä mieskirjailija on henkilönä mielenkiintoinen. Usein tämänlainen avoin itsekontrolli - sekä liikkumisen että syömisen osalta - liitetään nuoriin naisiin. Karo Hämäläinen kertoo kirjassa avoimesti pakkomielteestään itsensä kontrollointiin. Rivien välistä minusta tuntuu, että kyseessä on pelkän luonteenlaadun lisäksi lähes jonkinasteinen sairaus. Hyvä, että Hämäläinen tuntuu tämän itsekin tunnistavan, eikä kirjaa ole tehty esimerkinomaisesti superihmisestä, jollaiseksi meidän kaikkien tulisi pyrkiä. Tämänlaisia "kadehdittavaksi" tarkoitettuja julkkiksia, kun jo löytyy aivan riittämiin yhteiskunnastamme.

Kirjan ja Helsingin Sanomien haastattelun perusteella tuntuu, että lähes mihin tahansa Hämäläinen ryhtyy, siitä tulee hänelle pakkomielle, jossa hänen on vähintään päästävä itsellensä asettamiin koviin tavoitteisiin, tai mielellään jopa ylitettävä ne. Pakkomielteisyys välittyy kirjan kuuntelusta, mutta siitä välittyy myös paljon mielenkiintoista tietoa liittyen maraton-juoksemiseen ja ultramatkojen juoksemiseen. Itsekontrolloitu elämä ei missään nimessä ole helppoa, eikä se ainakaan kirjassa olevien pohdintojen ja kärsimysten perusteella tunnu tavoittelemisen arvoiselta.

Kirjassa liikutaan sekä Lapin luonnossa, että Euroopan kaupungeissa, kuten Berliinissä, jossa Hämäläinen on myös osan aikaa asunut. Vaikka Karo Hämäläisen itsekontrolli on todella kova, hän ei onneksi  ota itseään liian vakavasti. Hän aloittaa uusia harrastuksia ja tutustuu uusiin asioihin ennakkoluulottomasti ja ilman suuria etukäteisvaruteluja. Tämä kirjasta välittyvä maanläheisyys miellyttää minua paljon. Nykyisin tuntuu, että mikäli haluat kokeilla jotakin uutta harrastusta tms. niin sinun on sijoitettava suuret summat oikeanlaisiin varusteisiin ja tykötarpeisiin. Kirja ei innostanut minua vieläkään juoksun pariin, mutta ehkä ymmärrän nyt juoksua harrastavia ihmisiä hieman paremmin.

Kirjan kanssa maistoin italiaista Valpolicellaa. Viinissä oli hapokuutta ja hieman tammisuutta. Ehkä omaan sen hetkiseen makuuni se oli aavistuksen turhan hapokasta, eikä viinin mieto marjaisuus (puolukka ja vadelma lähinnä) riittänyt tuota hapokkuutta taittamaan. Alkon mukaan kyseessä kevyt viini, mutta mielestäni se oli kyllä enemmän keskitäyteläinen ja vaatii seurakseen kevyttä syömistä. Valpolicella on tyypillisesti hyvä pizza ja pasta viini. Nyt se maistui hieman tuunatun tomaatti-pesto-rucolapizzan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molempiin on helppo tutustua, eivätkä ne petä odotuksia, jotka eivät kylläkään kovin korkealla alunperin olleet. Helppoja ja mukavia tutustuttavia vaikkapa hieman pidemälle ehtineen kevään aikana.


Karo Hämäläisen kirjoittamaa kirjaa "Miksi juoksen".
Miksi juoksen
kirjoittanut Karo Hämäläinen
Otava kustannus 2018
lukija Joel Mäkinen
5h, 46min (kuunneltu äänikirjana)

Speri Valpolicella Classico
Corvina Veronese, Rondinella ja Molinara
Veneto, Italia 2017
8,98€/0,375l (Alkosta tammikuussa 2019)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!