Uudet tuulet kulttuurin parissa

Viimeisen vuoden aikana elämä on positiivisesti heitellyt ja tutustuttanut minua uusien asioiden pariin monellakin tavalla. Tämä on vaikuttanut osaltaan myös ajankäyttööni. Lukeminen ei ole vähentynyt, mutta muuttunut syklisemmäksi ja aikaa sekä energiaa uusien postausten naputteluun blogin puolelle ei ole ollut samalla tavoin kuin ennen. Viinien maistelu jäi myös joksikin aikaa ja jatkunee tulevaisuudessa todennäköisesti hieman vähemmissä määrin. Kiinnostus mielenkiintoisten juomien maailmaan ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaan etsii nyt uutta muotoa - ja aikaa. 

Korona osoittaa viimein hiipumisen merkkejä ja sitä kautta yhteiskunnan avautuminen vihdoin näyttää todennäköisemmältä. Uuden normaalin myötä on jälleen mahdollista päästä paremmin nauttimaan kulttuurista myös muualla kuin kotona. Ensimmäiset kulttuurielämykset olen kokenut museoiden puolella päivitetyn museokortin innoittamana. 

Taiteen, kuten en kirjallisuuden tai viinien, teoriaa juuri ymmärrä. Kaikki nämä herättävät kuitenkin paljon mielleyhtymiä, saavat usein ajatuksen laukkaamaan, rentouttavat ja aina jollakin tavoin saavat pohdintoja pois normaaleista arkirutiineista. Luen ja kuuntelen kohtalaisen paljon erilaisia kirjoja. Lukeminen on toki itsessään mieltä palkitsevaa, mutta se ei aina pelkästään riitä kirjan herättämien ajatusten käsittelyyn. Joitakin vuosia sitten, halusta koota näitä ajatuksia, syntyi blogini "Luettua ja maistettua", jossa vertailen kirjojen ja viinien herättämiä ajatuksia toisiinsa. Blogin kautta olen intoutunut lukemaan muitakin blogeja sekä seuraamaan  kirjallisuus- ja muunkin aiheista keskustelua tiiviisti myös Twitterin puolella.

Tällä hetkellä blogi toimii aktiivisesti Blogger-alustalla sekä Twitterissä. Instagramin puolelta löytyy myös tili, mutta sen päivittäminen ei vielä kuulu arkirutiineihin, ehkä jonakin päivänä siitäkin tulee aktiivinen some-alusta blogille. 

Lisäyksenä aiempiin kirjoja koskeviin bloggauksiin, blogin puolelta tulee jatkossa löytymään pohdintoja eri museoista ja niiden näyttelyistä. Kuten todettua, esittelyt eivät ole missään nimessä taiteellisia arviointeja tms. sillä siihen itselläni ei ole minkäänlaista osaamista. Kirjoitukset ovat vierailun hetkellä syntyneitä ajatuksia ja ideoita, joita kokoan blogiini itseni ja mahdollisesti jonkin toisen lukijan myöhempää tutustumista varten. Kaikenlaiset kommentit, ideat jne. ovat tervetulleita, sillä kulttuurin aiheuttama keskustelu on lähes poikkeuksetta mielenkiintoista ja samalla myös opettavaista.

  

Aino A. (kirjoittanut Jari Järvelä)

Aino A. on fiktiivisesti kerrottu tarina arkkitehti Aino Aallosta. Mikä on totta ja mikä kirjailijan mielen tuotosta, jää lukijan arvioitavaksi. Kirjailija Jari Järvelän mukaan tarkkaa kirjallista dokumentaatiota kuuluisan arkkitehti Alvar Aallon puolisosta on jäänyt varsin vähän, joten osa kirjan spekuloinneista saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Järvelä on aiemmilla teoksillaan ollut mm. Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaana.

Kirjan Aino kuvataan lahjakkaaksi arkkitehdiksi, joka on käytännössä todellinen suunnittelija useiden miehensä nimissä suunniteltujen rakennusten ja huonekalujen takana. Ainoa tämä harmittaa, mutta hän on alistunut asemaansa, kuten useat muutkin tuon ajan naiset. Alvar puolestaan kuvaillaan hulttio-miehenä, joka saa jatkuvasti hienoja ideoita, mutta niiden ulosanti saati toteuttaminen ei yleensä onnistu. Alvarin ajattelemattomuudesta, näyttämisenhalusta ja  suuruudenhulluudesta johtuen perhe elää jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa. Aino yrittää parhaansa mukaan sumplia asioita, tekee pitkää päivää miehensä toimistolla tämän reissatessa ympäri maailmaa ja elättää perhettään säästeliäästi, jotta heillä riittäisi raha perustarpeisiin. Vaikka kirjan päähenkilö on Aino, häntä kuvaillaan ja hänestä kerrotaan suhteessa mieheensä. 

Kirjan kuvailema pariskunta tuntuu lähes karikatyyriseltä todelliseen Aallon, tai mihin tahansa pariskuntaan verrattuna. He ovat täydelliset toistensa vastakohdat, oikeastaan vain kiinnostus arkkitehtuuriin tuntuu heitä yhdistävän. Toisaalta ehkä erilaisuus ja vapaus ovat olleet osatekijöitä, heidän pitkähkön liittonsa takana. Todellisuudessa Aallot olivat naimisissa vuodesta 1925 vuoteen 1949, jolloin Aino kuoli rintasyöpään. Muutamaa vuotta myöhemmin Alvar avioitui uudelleen Elissa Mäkiniemen kanssa. 

Vaikka kirja on fiktiivinen, löytyy siitä paljon myös faktoja. Aallon pariskunta perusti Artekin yhteistyössä Nils-Gustav Hahlinin ja Maire Gullichesenin kanssa. Aino myös osallistui erilaisiin kilpailuihin, joista yksi merkittävin oli lasiastiasollaan (Bölgeblick) Milanon triennaalin kultamitalin voittaminen vuonna 1936. Kirja toimii siis hyvänä ajankuvana ja historiallisena katsauksena suomalaiseen 1900-luvun alun arkkitehtuuriin.  

Jari Järvelän kirja on hyvin kirjoitettu. Varsinkin alussa itseäni häiritsi epätietoisuus siitä mikä on totta ja mikä ei. Tämän johdosta päädyin tarkistamaan monia faktatietoja ja mitä niistä on muualla sanottu. Tämä hidasti kirjan lukemista, mutta toisaalta toimi varmasti yleissivistyksenä. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa teokseen ehdottomasti tarttua!

Helmet-lukuhaaste 2021: 3. Historiallinen romaani

Aino A.
kirjoittanut Jari Järvelä
Tammi 2021
237 sivua

Ainoa kotini (kirjoittanut Hanna Brotherus)

Tanssitaitelijana ja ohjaajana tutuksi tullut Hanna Brotherus julkaisi esikoisteoksensa "Ainoa kotini" keväällä 2021. Kirja keräsi paljon kehuja ja kevään sekä kesän kuluessa siitä julkaistiin lukuisia arviointeja eri medioissa. Luin kirjan kesällä ja nyt kolme-neljä kuukautta lukemisen jälkeen muistikuvat kirjan tapahtumista ovat jo osittain hälvenneet. Kirjan tekemä vaikutus sen sijaan ei ole unohtunut.

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen nainen, joka lähtee Pariisiin ja sieltä käsin muistelee elämäänsä ja kokemuksiaan eri aikatasoilla. Suhde omiin vanhempiin, toisaalta äitiys ja perhe- sekä parisuhteet ovat kaikki jättäneet leimansa hänen elämäänsä. Kiireen ja velvoitteiden kohdalla omaan itseensä keskittyminen on jäänyt taka-alalle. Nyt lasten muutettua omilleen on aikaa jälleen palata pohtimaan mitä itse on tullut koettua ja mitä elämällään vielä haluaa tehdä. Kirja käsittelee elämän suuria asioita tyylillä ja pitää lukijaansa otteessaan koko kirjan ajan. Pidempiaikaisia muistijälkiä juonesta teos ei itselleni jättänyt, mutta varmasti mielenkiinnolla lukisin silti Brotheruksen seuraavankin kirjan, mikäli sellainen ilmestyy. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa

Ainoa kotini
kirjoittanut Hanna Brotherus
WSOY 2021
207 sivua

Ihana nähä! (kirjoittanut Anna-Leena Härkönen)

Anna-Leena Härkösen koruttomalla tyylillä, mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettuja teoksia, on välillä piristävää lukea. Lakoniset toteamukset, heitot ja ajatuskulku ovat omalla tavallaan kutkuttavia. Hänen tyylinsä saa suuriltakin tuntuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja lukijan mieli rentoutuu. 

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia koostuu lyhyistä novelleista, jotka koskevat mm. niin naiseutta, äitiyttä, asiakaspalvelua kuin suomalaista mentaliteettiakin. Kaikista tarinoista löytyy huumoria, perinteisiä eri ryhmiä koskevia stereotypioita ja niiden kumoamisia. Tarinat ovat lyhyen ytimekkäitä ja hyvin nopeasti luettavissa. Luin tämän teoksen, mutta Härkösen kirjat sopivat luultavasti hyvin myös kuunneltavaksi. Mukava välipala-kirja raskaampien tai pidempien romaanien väliin.  

Helmet-lukuhaaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia 
kirjoittanut Anna-Leena Härkönen
Otava 2021
57 sivua

Vaurastu kuin nainen (kirjoittanut Moona Laakso)

Silloin tällöin innostun lukemaan sijoittamiseen liittyvän kirjan. Moona Laakson toinen julkaistu kirja: "Vaurastu kuin nainen" on helppolukuinen katsaus 12 naisen näkemyksiin taloudesta, sijoittamisesta ja ylipäätään elämän merkityksellisyydestä vaurauden näkökulmasta. Kirjailija-toimittaja Moona Laakso on kirjaansa varten haastatellut Paola Suhosta, Jutta Larmia, Vappu Pimiää, Minna Parikkaa, Natalia Salmelaa, Yacine Sambia, Laura Tarkkaa, Rafaela Seppälää, Jamin Hamidia, Marja-Leena Haapasta, Terhi Majasalmea ja Maria Friströmiä. 

Jokaisen henkilön haastattelusta on kirjoitettu selkeä tiivistelmä, joissa he pohtivat omaa talouden pitoa, sijoituksiaan, lapsuuden kokemuksiaan perheen taloudenpidosta sekä onnistumisia ja epäonnistumisa omaan talouteensa liittyen. Joukossa on niin perinnön kautta kuin työtä tekemällä vaurastuneita sekä myös heitä, jotka vielä odottavat sijoitustensa sekä työnsä mahdollistavan vaurastumisen. 

Haastateltujen näkemykset eivät tarjoa oikotietä vaurastumiseen, tai muutenkaan faktoja, joita lukija ei jo pääosin entuudestaan tietäisi. Mielenkiintoisia ovat sen sijaan haastateltujen tavoitteet ja näkemykset rahan merkityksestä. Kaikki haastatellut ovat hyvin itseellisiä rahankäyttäjiä, jotka haluavat pysyä perillä omista talousasioistaan, vaikka eivät varsinaisesti sijoittamista kovin kiinnostavana pitäisikään. He myös avaavat rehellisesti omaa rahankäyttöään ja talouttaan. Mitä avoimempaa rahasta puhuminen yhteiskunnassamme on, sen parempi. 

Itseäni kirja innostaa sijoittamisen pariin ja se kannustaa myös muunlaisen yrittämisen ja kokeilemisen pariin. Teoksen kohderyhmänä tuntuvat olevan naiset, mutta toivottavasti myös miehet kirjan uskaltautuisivat lukemaan. Sijoittamista koskevat neuvot ja onnistumiset sekä epäonnistumiset ovat samoja riippumatta sukupuolesta, iästä tai perhetaustasta. Kirjan lähtöasetelma on näiltä osin hyvin perinteinen.

Helmet-lukuhaaste 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Vaurastu kuin nainen

kirjoittanut Moona Laakso 

150 sivua

Into Kustannus 2021

Kuka olisi uskonut (kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila)

Mutu-tuntumalla väittäisin, että suomalaisista naispuolisista yritysjohtajista on kirjoitettu vain muutamia kirjoja ja elämäkertoja. Yhtenä syynä lienee, ettei heitä kovin paljon valitettavasti vielä ole. Brunila on uransa aikana toiminut niin tutkijana kuin useiden yritysten hallitusten jäsenenä ja mm. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana. Uran lisäksi hänen elämäänsä on mahtunut Oskar-poika, haasteellisia parisuhteita sekä buddhalaisuus. 

Tätä mielenkiintoista kokonaisuutta ovat Johanna Venho ja Anne Brunila avanneet mielenkiintoisessa teoksessa: "Kuka olisi uskonut". Kirja käsittelee useita teemoja ja eri lukijat löytävät siitä varmasti itseään kiinnostavia teemoja. Suomalainen yritys- ja yliopistoelämä, parisuhde ja parisuhdeväkivalta, kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus, kulttuuri ja buddhalaisuus nousevat kaikki merkittävästi esille kirjassa. Tapahtumat sijoittuvat myös pitkälle aikajanalle, joten ne tarjoavat hyvää ajankuvaa. 

Helmet-lukuhaaste 2021: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

Kuka olisi uskonut
kirjoittanut Johanna Venho ja Anne Brunila
lukija Hannamaija Nikander
Tammi 2020
8h, 44min (kuunneltu äänikirjana)

Panttivanki (kirjoittanut Clare Mackintosh)

Brittiläiseltä dekkaristilta ja entiseltä poliisilta Clare Mackintoshilta on julkaistu viisi kirjaa. Näistä kolmesta löytyy arvostelu blogista: Annoin sinun mennä, Minä näen sinut ja Anna minun olla. Hänen uusin kirjansa "Panttivanki" ilmestyi vuonna 2021 ja se kertoo jännittävän psykologisen trillerin Lontoo - Sydney väliseltä lennolta. Kyseessä on ennätyspitkän lennon neitsytmatka, noin 20 tuntia ilman välilaskua. Todellisuudessa tuota väliä ei tällä hetkellä lennetä, vaikka siitä ajoittain käydäänkin keskustelua. Kirja toi mieleeni myös oman lentoni Lontoosta Sydneyhin yli kymmenen vuotta sitten. Silloin noin tunnin välilasku tehtiin Singaporeen. 

Tarinan keskiössä on Mina, hänen miehensä Adam ja heidän adoptiotyttärensä Sophie. Perhe pyrkii aidosti tekemään parhaansa saadakseen kiireisen elämänsä sujumaan ja vanhemmat ovat valmiita tekemään kaikkensa tyttärensä eteen. Heidän keskinäinen liittonsa kuitenkin rakoilee pahasti useista seikoista johtuen. Kirjan henkilöt on monipuolisesti kuvailtu ja he ovat mielestäni hyvin aitoja ja uskottavia. Varhaislapsuudessaan kovia kokemaan joutunut viisivuotias Sophie kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä ja vanhemmat tekevät parhaansa helpottaakseen hänen oloaan ja kasvattaakseen hänestä onnellisen ja vakaan nuoren. 

Mina, joka nuoruudessaan oli aloittanut lentäjäkoulutuksen, mutta ajautunut myöhemmin lentoemännäksi, palaa perheen parista takaisin töihin ja pääsee mukaan historialliselle lennolle. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin paljon suunnittelemattomia asioita, joiden vuoksi Mina joutuu tekemään haastavia moraalisia päätöksiä. Kehen voi luottaa ja kuinka tulkita asioita, joista ei pysty puhumaan. 

Kirjan juoni on oivallinen, ei ehkä paras kirja lentopelosta kärsivälle, mutta itse en koe suljettua, kilometrien korkeudessa lentävää lentokonetta tämän kirjan tapahtumapaikkana kuitenkaan liian ahdistavaksi. Kirjassa on muutamia juonenkäänteitä, joiden uskottavuutta hieman kyseenalaistin.  Mikäli näistä pääsee ylitse, on kyseessä otteessaan lukijan pitävä, juonellisesti hienosti rakennettu jännitysteos, jonka lukemista ei meinaa malttaa jättää kesken. Teemoiltaan teos käsittelee jännittävien tapahtumien lisäksi myös kansalaistottelemattomuutta, ilmastonmuutosta, adoptiota, lasten kasvatusta ja kommunikoinnin merkitystä - laajalla skaalalla siis tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Kirja sopii hyvin kesälukemiseksi, varsinkin kun tänä kesän lentomatkailu jää varmasti monella vähemmälle.

Helmet-lukuhaaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Panttivanki
kirjoittanut Clare Mackintosh  
suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2021
292 sivua