Rajoilla (kirjoittanut Eva Wahlström)

Tunnetuin ja menestynein suomalainen nyrkkeilijä Eva Wahlström on julkaissut vuonna 2018 teoksen omasta urheilu- ja perheurastaan. Eva Wahlström on voittanut kymmenen Suomen mestaruutta ja ammattilaisnyrkkeilijänä maailmanmestaruuden. Periksiantamaton Wahlström on vaatinut itseltään sekä nyrkkeilijänä että muutenkin ihmisenä aina paljon. Hän ei ole luovuttanut, vaikka on kärsinyt mm. vakavasta sairastelusta.

Elämäkerrat sopivat yleensä hyvin kuunneltavaksi - niin myös tämäkin. Parasta olisi ollut jos lukijana olisi toiminut Wahlström itse - hänhän on itse kirjan myös kirjoittanut. Pihla Pohjolaisessa lukijana ei ollut mitään vikaa, omakohtaisuus olisi vain toiminut varmasti vielä paremmin Evan itse lukiessa kirjaansa. Hölkkä- ja pyörälenkeillä oli mielenkiintoista kuunnella Wahlströmin rehellisen kuuloista analyysia omasta tekemisestään. Hän on kohtelias, vaikkakin rehellinen läheistensä, yhteistyökumppaneidensa ja kilpailijoidensa toimintaa pohtiessaan

Wahlström on saanut kokea urheilu-urallaan paljon terveydellisiä vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisistä huolimatta hän on menestynyt niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja häntä voidaan pitää parhaana suomalaisena naisnyrkkeilijänämme. Kirjassa ruodittiin hyvin tarkkaan Wahlströmin terveydellisiä haasteita, ehkä omaan makuuni tarina pyöri jopa liiaksikin niiden ympärillä. Moneen kertaan pohdin, mikä Wahsltrömin on oikein saanut jatkamaan ja myös menestymään, kun kerran jo kävelykin on usein tuottanut lähes ylitsepääsemättömiä haasteita. 

                                                       

Wahlströmin positiivisuus tarttuu, jopa niin että omatkin lenkit tuntuivat kirjaa kuunnellessa kevenevän. Wahlström on mielenkiintoinen persoona, joka on saanut hengästyttävän paljon aikaan. Hänellä ovat koko ajan pysyneet jalat maassa ja järki päässä. Ja se on ehdottoman kunnioitettavaa.

Korona-kevät muutti matkailumahdollisuuksia ja -haluja ulkomaalaisista kohteista suomalaisiin. Aiemmin kesälomilla on tullut kierreltyä ja tutustuttua eri maiden viineihin. Onneksi Suomestakin löytyy useita viinimarjoista paikallisia viinejä valmistavia tiloja. Viinirypäleistä ja viinimarjoista valmistettujen viinien keskinäinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kyseessä ovat aivan erilaiset tuotteet. Suomalaisten viinien arvostusta ja arkisempaakin käyttöä kannattaa lisätä, sillä viinit ovat taiten tehtyjä ja sopivat hyvin paikallisten ruokien makumaailmaan. Niiden saatavuus muualta kuin suoraan tiloilta vain on harmillisen vähäistä.

Mikkelin lähellä Anttolassa sijaitseva Ollinmäen viinitila on kehitellyt omia marjaviinejään 1990-luvulta eteenpäin. Viineissä käytettävät marjat tulevat sekä omalta tilalta että lähellä sijaitsevilta sopimusvalmistajilta. Marjaviinien lisäksi tilalla valmistetaan tisleitä, siidereitä ja liköörejä. Viinitila on mielenkiintoinen paikka piipahtaa jos lähistöllä liikkuu. Ruhtinas on vaaleista viinimarjoista valmistettu kuohuva. Väriltään se on hyvin vaaleaa, aavistuksen kellertävään ja hopeaan vivahtava. Kuohu on voimakasta ja pienet kuplat pysyvät lasissa kohtalaisen pitkään. Tuoksussa on maanläheisyyttä ja hentoa nokkoksisuutta ja sitruunaa. Viini on hyvin kuivaa ja makumaailman avautuminen kestää hieman. Maussa on metsäisyyttä ja nokkosta. Viinin aromit ovat hyvin hentoja ja kevyitä. Viini maistui sellaisenaan maljankohotuksessa juhannusaattona. 

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Molemmissa on suomalaista sinnikkyyttä ja asennetta. Viini on kirjaa selkeästi hienostuneempi ja hennompi. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 42. Kirjassa on isovanhempia

Rajoilla

kirjoittanut Eva Wahlström

Lind & Co 2018

lukija Pihla Pohjolainen

11h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Ruhtinas

Ollinmäen viinitila 

Valkea viinimarja

11%

16,50€ (ostettu tilalta kesäkuussa 2020)

Kiteitä (kirjoittanut Sylvi Kekkonen)

Sylvi Kekkonen on ollut paitsi Suomessa pisimpään hallinneen presidentti Urho Kekkosen puoliso, myös kirjallisuuden ja runouden alalla vaikuttanut toimija. Sylvi Kekkosen teokset eivät ainakaan itselleni ole viime vuosina ja vuosikymmeninä tulleet vastaan. Kuunneltuani mielenkiintoisen Anne Mattssonin teoksen "Sylvi Kekkosen elämäkerta" kiinnostuin tutustumaan myös Sylvin kirjalliseen tuotantoon. 

Erilaiset runoteokset eivät ole itselleni entuudestaan kovin tuttuja. Joitakin olen silloin tällöin lukenut, mutta en alaa tai runoilijoita tunne tarkemmin. Ehkä runokirjat tuntuvat välillä vaikeaselkoisilta tai paksumpien kokoelmien kohdalla puuduttavilta. Edellä mainitut ennakkoluulot kuitenkin usein karisevat, kun johonkin runoteokseen tulee tarttuneeksi. Niin kävi myös lyhyitä mietelmiä sisältäneen Sylvi Kekkosen teoksen kanssa.

.                                           

Hänen "Kiteitä" -teoksessaan olevat mietelmät ovat hyviä ajankuvia ja täydentävät Mattssonin elämäkerrassa Sylvistä luomaa kuvaa. Toisaalta runoissa kannustetaan luopumaan erilaisten kulissien ylläpidosta, toisaalta taas ajattelemaan ja arvostelemaan asioita  tiettyjen yhteiskunnassa hyväksyttyjen normien mukaan. Tiettyjen normien mukaan toimiminen tuntuu nykyisin vanhanaikaiselta, mutta toisaalta toimimme kyllä mielellään joukossa ja olemme kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Ehkä siis vain lähestymistapa "hyväksyttyihin toimintapoihin" on muuttunut?

Teoksen Seurauksia-kohdasta (s. 34) löytyvä miete pitää edelleen paikkansa:

"Hyvä keino elämän tympeyttä vastaan on oppia nauramaan itselleen"

Kirjan pariksi valikoitui suomalaiseen kesään hyvin sopiva Koivunmahla lager Stadin Panimolta. Kevyt, maultaan hennosti koivun tuoksua muistuttava lager on kesän sesonkituote. Siinä on voimakas kuohu ja väriltään se on kirkkaan kellertävää. Lager-oluet ovat pohjahiiva-oluita, ne maistuvat parhaiten kylminä. Koivunmahla-olut sopii hyvin sellaisenaan saunaolueksi tai raikkaan salaatin pariksi.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Olut on kirjaa kevyempi ja kepeämpi. Molemmista henkii suomalainen kesäinen mielenmaisema. Kirjan pohdiskelevuus jää ehkä oluen kuohun varjoon liiaksi.

Kiteitä

kirjoittanut Sylvi Kekkonen

Kustannusosakeyhtiö Otava 1990

Ensimmäinen painos 1949

70 sivua

Koivunmahla lager

Stadin panimo

ohra, vehnä

5,3%

4,45€ (Alkosta kesäkuussa 2020)

                                                              

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista (kirjoittanut Liane Moriarty)

Australialainen Liane Moriarty on kirjoittanut useita maailmalla menestyneitä romaaneja ja jännityskirjoja. Lisäksi häneltä on julkaistu myös lastenkirjasarja "Space Brigade". "Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista" on julkaistu suomeksi vuonna 2019. Kirja on mielenkiintoinen kokoelma psykologiaa, rakkausromaania sekä myös jännityskirjallisuutta. 

Yhdeksän erilaisessa elämäntilanteessa olevaa henkilöä päättää, kukin omista ja perheensä syistä johtuen, lähteä kymmenen päivän lomalle Tranquillum Houseen. Paikkaa johtaa omavaltaisesti kuolleesta heräämiskokemuksen saanut Masha. Tranquillum House on sekoitus hyvinvointikeskusta, lomaresorttia, hoitolaitosta ja kokeellista vaihtoehtohoitoja tarjoavaa kompleksia. Jokaiselle vieraalle luvataan tehdä kymmeneksi päiväksi juuri heidän tarpeitaan vastaava hoito-ohjelma. Tranquillum House on saanut vaihtelevia arvioita, mutta kirjan päähenkilöt Frances, Tony, Heather, Napoleon, Zoe, Carmel, Jessica, Ben ja Lars uskaltautuvat paikalle ja saavat kokea Masan ja tämän apulaisten Yaon ja Delilahin tarjoamia hyvin kokeellisia parannustapoja.

Kirjan eri luvuissa on eri kertoja, mutta eteneminen on kronologista ja tapahtumien seuranta on yllättävänkin helppoa. Kirja vie mukanaan ja tarina on koukuttava. Päähenkilöt ovat selkeästi tyypitettyjä ja varsin ennalta-arvattavia, mutta tämän ansiosta lukijan on helppo pysyä heistä kärryillä ja seurata tapahtumien kulkua. Kirja sopii mielestäni erityisen hyvin ihmissuhdedraamaa ja jännitystä kesäksi kaipaaville lukijoille. Teos on saanut ansaitusti paljon suitsutusta osakseen. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Australiaan, ei toiselta puolen palloa katsottuna eksoottinen maa, saa kirjassa paljoa huomiota osakseen. 

                                                            

Kirjan kanssa maistoin Portugalista tulevaa roseeviiniä. Alentejossa Tempranillo-rypälelajiketta kutsutaan Aragoneziksi. Tälle viinille kyseinen rypäle tarjoaa kauniin heleän pinkin värin, jonka maussa on runkoa, mutta myös runsaasti kypsää metsämarjaisuutta. Vadelma, metsämansikkaisuus ja kukkaisuus nousevat tässä viinissä ensimmäisenä esille. Viini tarjoaa varsinaisen marjaisan pommin nauttijalleen ja vaatiikin sen kanssa tarjottavalta ruoalta vahvaa makua. Viini sopii hyvin nautittavaksi sellaisenaan tai paistetun lohen ja tuhdin kesäisen salaatin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä.  Molemmat ova inspiroivia ja mukaansatempaavia. Loppumaku niissä on kuitenkin yllättävänkin lyhyt.

Helmet-lukuhaaste 2020: 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

 

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

kirjoittanut Liane Moriarty

suomentanut Helene Bützow

Werner Söderström osakeyhtiö 2019

455 sivua

Monte dos Amigos Rosé

Aragonez, 2019

Vinho Regional Alentejano, Portugali

5,99€/0,375l (Alkosta toukokuussa 2020)

                                                                             

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (kirjoittanut Agnes Martin-Lugand)

"Onnelliset ihmiset lukeavat ja juovat kahvia" on kirjan nimenä niin ihana, että siihen oli pakko tarttua, kun ympärillä olevat uutiset tuntuvat paikoin ahdistavilta ja pelottavilta. Kuuntelin kirjan ulkoilun lomassa ja kirja sopi kuunneltavaksi hyvin. Kirjan  nimen taakse kätkeytyy raskas tarina, johon onneksi sisältyy paljon myös iloisia hetkiä. 

Ranskalainen, 1970-luvun lopulla syntynyt kirjailija Agnes Martin-Lugand, on itselleni uusi tuttavuus. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kun kirjaa ei aluksi julkaistu kustantamoiden taholta, päätti kirjailija julkaista sen omakustanteena Amazonin Kindlen kautta. Saavutettuaan suosiota tuota kautta, löytyi kirjalle nopeasti myös kustantaja. Kirja on nyt käännetty lukuisille kielille ja siitä on suunnitteilla Hollywood-elokuva. Kirjailija on myöhemmin julkaissut myös useita muita kirjoja, joista on suomennettu "Huolet pois, elämä on helppoa".

Elämä voittaa
Pariisilaisen kirjakahvilan omistajan Dianen elämä on suistunut pois raiteiltaan järkyttävän onnettomuuden jälkeen, jossa hänen puolisonsa ja lapsensa ovat menehtyneet. Diane on lukkiutunut tapahtuneen jälkeen neljän seinän sisälle, eikä pääse tapahtumien jälkeen jatkamaan elämässään millään tavoin eteenpäin. Valtaisen onnettomuuden ja sen aiheuttaman surun huomioiden hänen toimiinsa kohdistuu mielestäni aivan liian kovia paineita hänen lähipiiriltään. Nämä varmasti osaltaan hidastavat hänen yrityksiään päästä uudelleen elämänkulkuun kiinni.

Jossakin kohtaa hän onnistuu riuhtaisemaan itsensä irti uudesta synkeästä arjestaan ja  muuttaa Irlantiin, pieneen kylään, jossa ei tunne ketään. Pienten kylien asukkaat ovat tunnetusti kiinnostuneita ympäristöstään ja niinpä Diane tutustuu nopeasti paikallisiin. Uusien ihmisten, maisemien ja tapahtumien ansiosta menneisyys alkaa pikku hiljaa muuttua menneisyydeksi ja Diane löytää elämästään myös joitakin myönteisiä ja elämisen arvoisia asioita.

Kirja on, lähtökohdistaan huolimatta, rakkausromaani, johon sisältyy paljon henkistä kasvua, ihanaa ympäristöä ja kiinnostavia, vaikkakain ennalta-arvattavia tapahtumia. Kirja oli leppoisaa kuunneltavaa ja tarina oli kiehtova ja koukuttava. Voisin tulevaisuudessa kuvitella lukevani myös kirjailijalta suomennetun toisen teoksen.

Klassinen, takuuvarma italialainen
Kirjan kanssa maistoin italialaista Sangiovesen ja Merlot'n sekoitepunaviiniä LaSelva. Viini oli mukavan raikasta ja marjaista, mutta kuitenkin keskitäyteläistä. Siinä tuoksuvat ja maistuvat marjat olivat hieman eksoottisempia - ehkä boysenmarjaa ja karhunvatukkaa. Viinissä oli myös hiemat seetripuumaisuutta. Viini maistui napolilaisen pizzan kanssa ja seuraavana päivänä vielä paahtopaistin ja uunijuuresten ja paahdettujen viinirypäleiden kanssa. Viini on kokonaisuudessaan tasapainoinen ja mukava tuttavuus.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat hyväntuulen tuttavuuksia, jotka sopivat hyvin näin kevään kynnykselle. Ne ovat keveitä, mutta eivät höttöisiä. Pitkän ajan vakavuus ja harmonisuus niistä puuttuu, mutta se ei näiden merkitystä missään nimessä vähennä. Suosittelen viiniä keväisten makujen pariksi, kirjaa ulkoiluhetkien tai vaikka pihatöiden lomaan ja ehdottomasti sopivat hyvin myös yhteen nautittavaksi. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 45. Esikoiskirja

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
kirjoittanut Agnes Martin-Lugand
suomentanut Kirsi Tanner
lukija Anu Vilhunen
Bazar Kustannus 2019
5h, 5min (kuunneltu äänikirjana)

LaSelva
Morellino di Scansano
Sangiovese, Merlot
Toscana, Italia 2018
14,49€ (Alkosta huhtikuussa 2020)

Käyttövehkeitä (kirjoittanut Soili Pohjalainen)

Luettuani Soili Pohjalaisen toisen romaanin "Valuvika" oli aika tarttua myös siihen ensimmäiseen eli "Käyttövehkeitä". Kirja ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuolloin Kalevi Jäntin palkinnon. Molemmat Pohjalaisen kirjat ovat mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Ne ovat realistisia, mutta eivät raskaita, vaikka aiheet ovat vakavia. Ne on kirjoitettu taitavasti, mutta kuitenkin omalla tyylillä.

Perusperhe

"Käyttövehkeitä" kertoo pienen paikkakunnan autokauppiaasta ja tämän tyttärestä Saanasta. Isä tuntee autot läpikotaisin, mutta muut asiat elämässä eivät suju aivan yhtä mallikkaasti. Hän on alkoholisti ja hyvin jääräpäinen. Saanan veli on kadonnut aikuisuuden kynnyksellä, eikä Saana suostu myöntämään tämän todennäköisesti menehtyneen. Kun isä kuolee, jää keskeneräisten asioiden läpikäynti Saanan harteille. Kirjan aihe on synkkä, mutta kirjassa on mukana paljon huumoria.                                                                                                                                     

Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Kuuntelin kirjan ja ilokseni se soveltui todella hyvin kuultavaksi. Tarinan kulkua oli helppo seurata ja aikatasot sekä henkilöt pysyivät myös kuunnellessa järjestyksessä. Teos on napakka ja kuuntelu sujui varsin nopeasti. Kun yli 10 tunnin kuuntelu-urakka ei huvita, on tämä oiva vaihtoehto. Kirjan kuuntelusta tuli hyvä mieli ja varmasti tartun myös toivottavasti tuleviin Soili Pohjalaisen teoksiin. Syvällistä pohdintaa tai alitajuntaan jäävää mietteliäisyyttä kirja ei minulle kuitenkaan tarjonnut. 

Valkoviini Kataloniasta

Kirjan kanssa maistoin Espanjan Kataloniasta tulevaa valkoviiniä. Viini maistui kevään ensimmäisen parsarisoton ja broilerinleikkeen kanssa. Viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jo sen tuoksusta lähtevä parfyymisuus ja sitruksisuus jatkuivat aina jälkimakuun saakka. Parfyymisuuden saattaa joskus mieltää ummehtuneeksi tai liian pistäväksi, mutta tässä viinissä se oli mielestäni varsin onnistunut. Viini voisi sopia hyvin myös vaikkapa vuohenjuustosalaatin kanssa tai sellaisenaan kevättä pohtiessa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tavallaan klassisia oman lajinsa edustajia, mutta tarjoavat hieman omaa, onnistunutta särmäänsä nauttijalle. Sopivat yhteen, ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä nautittavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Käyttövehkeitä
kirjoittanut Soili Pohjalainen
lukija Ella Pyhältö
Kustantamo Atena 2019
5h, 30min (kuunneltu äänikirjana)

Vina Esmeralda
Torres
Moscato, Gewurtzaminer
Katalonia, Espanja 2019
5,99€/0,375L

Ruutukymppi (kirjoittanut Tuomas Vimma)

Tuomas Vimman kirjat ovat kaikessa älyttömässä ärsyttävyydessään ja ylimielisyydessään koukuttavia. "Ruutukymppi" antaa Vimmalta lukemistani kirjoista ehkä normaaleimman todellisuus-käsityksen, mutta sekin menee monin paikoin yli. Mässäilyä, sekoilua, suhteita ja tuhlaamista, näistä on Vimman kirjat tehty - ja hyvin onkin.

Sami työskentelee Hyperborea-nimisessä hyvämaineisessa remonttifirmassa, jonka toimitusjohtaja Danika on pelätty ja hyvin vaativa pomo. Sami tulee hänen kanssaan juttuun hyvin, mutta kun miehelle tarjoutuu vaihtoehto osallistua tosi-tv remonttiohjelmaan, hän päättää tarttua siihen. Asiat ja aikataulut eivät ohjelmassa pidä ja jo ensimmäinen remontoitava asunto osoittautuu valtavaksi haasteeksi. Samilla on suhde Ladaan, myös televisio-produktiossa mukana olevaan nuoreen naiseen, jolle alkoholi maistuu hieman liian hyvin ja elämän tarkoitus on kiertää surffaamassa ympäri maailmaa. Usein Vimman kirjojen päähenkilöiltä on todellisuus täysin kateissa, tämä ei Samiin täysin päde, vaan hän ottaa vastuuta ja pohdiskelee asioita ennen heittäytymistä, ehkä joihinkin hieman lennokkaisiin juttuihin.

Yleensä pidän varsin realistisita kirjoista, joiden tapahtumat, vaikka ovatkin fiktiota, ovat kuitenkin sellaisia, että ne voisivat olla totta. Siksi onkin kiinnostavaa, miksi pidän näistä Tuomas Vimman kirjoista ja olen tainnut kaikki hänen kirjansa lukea, lukuun ottamatta "Ruutukympin" jatko-osaa. Ehkä näiden kautta pääsee kurkistamaan aivan erilaisten ihmisten todellisuuteen?

"Ruutukymppi" on itsenäinen jatko-osa Vimman aiempaan Raksa-kirjaan, jonka olen lukenut muutama vuosi sitten. "Ruutukympin" jälkeen on ilmestynyt vuonna 2014 "Firman mies". Tuo kirja on minulta vielä lukematta. Aiemmin blogissa on arvioitu Vimman "Vasen ranta".

Kirjan kanssa maistoin, lähtökohtaisesti sille täysin sopimatonta Pirkka siideriä. Ranskasta tuleva Cidre Brut on kuivan omenaista. Siinä on vahva kuohu ja omenaisuuden lisäksi maussa on hedelmäisyyttä. Siiderin maku on vahva, mutta ei kovin pitkä. Siideri maistui itse tehdyn pataleivän kanssa.

Kirjan ja siiderin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä ja plussan. Siiderissä on tyylikkyyttä, mutta se ei ole yhtään niin mahtipontinen kuin kirja. Molemmissa on arkista raadantaa ja ripaus arjen luksusta. Kirjan tarina jaksaa kantaa pidemmälle kuin siiderin.

Ruutukymppi
kirjoittanut Tuomas Vimma
Gummerus Kustannus Oy 2013
348sivua

Pirkka Parhaat
Cidre Brut
Ranska
omenasiideri 4,5%
2,79€/0,33l K-Supermarket

Nimeni on Lucy Barton (kirjoittanut Elizabeth Strout)

"Nimeni on Lucy Barton" on yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin vuonna 2016 julkaisema romaani, joka on suomennettu pari vuotta myöhemmin. Strout on julkaissut useampia romaaneja, joista palkituin ja tunnetuin lienee Olive Kitteridge. En ole vielä tuota kirjaa lukenut, mutta pari vuotta sitten olen katsonut sen perusteella tehdyn HBO:n -sarjan, jossa pääroolissa nähdään kivikasvoinen Frances McDormand. Sarja on jäänyt voimakkaana mieleeni, joten en tiedä uskallanko tarttua sen pohjalla olevaan kirjaan.

Onneksi Strout on julkaissut useita muitakin kehuttuja romaaneja, joista ensimmäisenä kuuntelin "Nimeni on Lucy Barton". Keski-ikäinen Lucy Barton joutuu New Yorkissa pidemmäksi aikaa sairaalaan. Hänen miehensä tai lapsensa eivät juurikaan sairaalassa ehdi käymään. Päivät ovat pitkiä ja Lucylla on aikaa miettiä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Lucyn äiti ilmestyy yhtäkkiä sairaalaan ja viettää siellä tyttärensä kanssa tiivisti pidemmän ajanjakson. Äidin ja tyttären suhde ei ole läheinen. Syitä tähän on useita, mutta ei mitään yhtä erityistä, joka olisi heidän välinsä totaalisesti rikkonut. Pidin erityisesti siitä, että kirjan tarina ei ole lopullinen, ei olla kuolinvuoteella, jossa molempien pitäisi tunnustaa nopeasti ja dramaattisesti kaikki sanomattomat asiat. Ollaan kuitenkin harvinaislaatuisessa tilanteessa, joka tarjoaa aikaa ja mahdollisuuksia.

Äiti ja tytär muistelevat sairaalassa lakonisesti menneitä. He uskaltautuvat puhumaan myös joistakin vaikeista aiheista, mutta pääosa kirjan jännitteestä syntyy asioista, joihin lukija pääsee vaivihkaa tutustumaan rivien välistä. Kuten Olive Kitteridge -sarjasta myös tästä kirjasta muodostuu jollakin tavoin inhorealistinen kuva ihmissuhteista. Sellainen, jota en miellä tyypilliseksi Yhdysvaltoihin kuuluvaksi. Tarina on kiehtova ja siihen tutustumista ei malta jättää kesken. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se sopii mielestäni todella hyvin kuunneltavaksi.

Kirjan kanssa maistoin Etelä-Afrikasta tulevaa Rainbow's End tilan Mystical Corner -punaviiniä, josta löytyy neljää eri rypälettä. Viini oli kypsän marjaista, mutta silti keskitäyteläistä ja pehmeää, ei siis hillomaista. Viinissä maistui marjojen lisäksi tyylikäs tammisuus ja savuisuus. Mukava kokonaisuus, joka menee sellaisenaan tai sopii myös lihan ja uunijuuresten kanssa. Itse maistoin tätä strutsin kanssa ja olivat oikein hyvä kokonaisuus keskenään. Vähärasvainen strutsi ei kaipaa liian tanniinista viiniä, joka vie liiaksi tilaa lihan maulta.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Viini on hieman hyväntuulisempaa ja eksoottisempaa kuin kirja, mutta molemmat ovat rauhallisia ja tasapainoisia.

Helmet-lukuhaaste 2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Nimeni on Lucy Barton
kirjoittanut Elizabeth Strout
suomentanut Kristiina Rikman
lukija Erja Manto
Tammi 2019
3h, 51 min (kuunneltu äänikirjana)

Rainbow's End
Mystical Corner
Red Blend 2016
Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Malbec
Coastal Region, Etelä-Afrikka
14,99€ (Alkosta huhtikuussa 2020)