Perustulokoe-eläin (kirjoittanut Tuomas Muraja)

Tuomas Muraja valittiin mukaan vuosina 2017-2018 pidettyyn perustulokokeiluun 2000 muun henkilön kanssa. Kirjassaan hän kertoo omia tuntemuksiaan kokeen ajalta, sekä käsittelee aihetta laajalti haastatteluiden ja tilastotietojen sekä yleisen keskustelun pohjalta. Sosiaalipolitiikka saattaa ajoittain tuntua kuivalta, mutta kirjassa Muraja on onnistunut käsittelemään sitä kiinnostavasti, vaikkakin puolueellisesti.

Perustulokokeilu?
Perustulokokeilussa mukana olleille maksettiin kahden vuoden ajan kuukausittain 560 euroa. Kokeeseen osallistuneet olivat 25-58 -vuotiaita ja olivat marraskuussa 2016 saaneet Kelalta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Vaikka tuen saajat seuraavan kahden vuoden aikana työllistyivät, saivat he pitää Kelan maksaman rahan. Kokeilu herätti paljon kiinnostusta ulkomaita myöten. Sen tulokset riippuvat kokijasta ja siitä mitä tilastoja katsoo ja kuinka hän niitä tulkitsee. Työllisyys ei kokeeseen osallistuneiden kesken suoraan lisääntynyt, tyytyväisyys ja aloitehalukkuus sen sijaan kylläkin. Molemmat seikkoja, joiden tulokset eivät näy heti eurotasolla tuloksia tarkasteltaessa. Voi olla, etteivät myöskään tulevaisuudessa, mutta epäsuoremmin saattavat näkyä vaikka syrjäytymisen vähenemisenä tai yhteiskunnan maksamien terveysmenojen pienemisenä.

Kirja esittelee selkeästi ja kansantajuisesti perustulomallin. Muraja suhtautui kokeiluun myönteisesti, mutta sitä kritisoivien näkemykset on myös tuotu monipuolisesti esille. Perustulomallilla on pyritty byrokratian vähentämiseen. Muraja on ammatiltaan tietokirjailija ja esiintyy paljon erilaisissa tapahtumissa puhujana. Hänen statuksensa työelämässä vaihtelee freelancerin, yrittäjän ja työllisen välillä. Kelan virkailijan näkemyksestä riippuen hänen ajoittain hakemiaan tukia tulkitaan eritavoin.

Sosiaaliavustusviidakkko
Asiaan perehtymättömälle erilaisten avustusten moninaisuus tulee yllätyksenä. Tämä on sääli, sillä ns. tavalliset työsuhteet vähenevät ja muuttuvat jatkuvasti lyhyemmiksi. Ihmisten tulee olla joustavampia työelämässä ja kyetä sukkuloimaan erilaisten tehtävien välillä ketterästi. Aina erilaiset työtehvät eivät kuitenkaan osu putkeen vaan väleihin saattaa muodostua jaksoja, jolloin yhteiskunnalta tarvitaan talodellisia tai sosiaalisia avustuksia. Juuri niitä, joita töissä käyntikausina verorahoin maksetaan. Avustusten käsittelyajat venyvät ajoittain ja mikäli itseltä ei löydy säästöjä, niin on ruokaa lautaselle saadakseen turvauduttava, ehkä siihen noloimpana pidettyyn apuun, eli toimeentulotukeen.

Muraja taitaa kiehtovan provosoinnin taidon. Hän ei pelkää sanoa asioita suoraan ja hieman kärkkäästi. Tämä saattaa toisia ärsyttää, mutta rauhallisemmalla ilmaisulla sanottavaa ei tahdo saada kuuntelijoiden ulottuville. Kirjan aihe on tärkeä ja Murajalla on siitä todella paljon tietoa sekä itse kokijana että myös teoreettisemmalla tasolla. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi se on julkaistu hyvin nopeasti kokeen päättymisen jälkeen, joka puolestaan tehnyt kirjasta tulosten puolesta hieman pintapuolisen.

Faustino-perhe
Kirjan kanssa maistoin Espanjasta tulevaa Faustino-perheen punaviiniä numero VI. Viinien numerointi menee suunnilleen kypsytysajan mukaan. I on vanhin jne. Faustino VI, kuten muutkin valmistajan viinit tulevat Riojan alueelta. Viini on täyteläistä ja siinä on tammisuutta. Vaikka lämmin marjaisuus ei ole viinin hallitsevin piirre makumaailmassa, on viinin tymäkkyyttä pehmentämässä lievä hillomaisuus. Luumuisuus ja rusinaisuus jäävät  tammen ja seetripuun jälkeen makumaailmasta mieleen. Viini maistui parmankinkkuun käärityn kalkkunan ja uunijuuresten kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Molemmat yrittävät ehkä olla hieman enemmän kuin mihin pystyvät. Eivät toisaalta kylläkään kaunistele mitään tai yritä esittää jotakin muuta. Viini pysynee ajankohtaisena ja nautittavana pidempään kuin kirja.


Helmet-lukuhaaste 2020: 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

Perustulokoe-eläin
kirjoittanut Tuomas Muraja
Vastapaino 2019
162 sivua

Faustino VI
Crianza 2015
Rioja, Espanja
n. 10€ (ostettu Virosta joulukuussa 2019)

Komisario Palmun erehdys (kirjoittanut Mika Waltari)

"Komisario Palmun erehdys" on toinen Mika Waltarin kirjoittama etsiväpoliisi Palmusta kertovassa kolmen kirjan sarjassa. Kirjasarjan ensimmäinen, mutta täysin itsenäinen, osa on "Kuka murhasi rouva Skrofin?". Siitä tehdyn elokuvan nimi on "Kaasua, komisario Palmu". Kirjat, ja erityisesti niiden pohjalta Matti Kassilan ohjaamat elokuvat, ovat klassikkoja. Tarkoituksenani on kevään aikana tutustua kaikkiin kolmeen kirjaan ja neljään elokuvaan.

Valitettavasti Yle Areenasta ei löytynyt tällä hetkellä "Komisario Palmun erehdystä", vaan sen katsominen jää tulevaisuuteen. Koska kyseessä kuitenkin on kirjablogi, niin voinen tässä arvioida pelkkää kirjaa. Kuuntelin kirjan ja lukuisista hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan ja ajoittain vauhdikkaasti etenevistä tapahtumista johtuen, juonen tarkka seuraaminen oli välillä hieman haasteellista. Waltarin luoma 1930- ja 1940-luvun Helsingin tunnelma kirjasta välittyi kuitenkin hyvin. Persoonallinen ja tiukka, mutta houkutuksille altis komisario Palmu, on mainio hahmo. Hänen äksyilevä luonteensa ja hieman alaspäin apulaistaan Toivo Virtaa katsova asennoituminen tuovat mieleen perinteisen kirjallisuudessa esiintyvän konstaapelin

Murha Kaivopuistossa
Palmu on viekas ja onnistuu kirjassa nerokkaan ajatuksenjuoksunsa vuoksi olemaan koko ajan askelta kahta lukijaa ja kertojana toimivaa Toivo Virtaa edellä. Kun Kaivopuistossa asuva Bruno Rygseck löydetään kylpyhuoneestaan menehtyneenä, päättelee Palmu onnistuneesti ensimmäisenä kyseessä olevan murha tapaturman sijaan. Epäiltyjä on puolet Rygseckin suvusta, sekä hänen eriskummallinen hovimestarinsa Batler.

Kirjassa tapahtuu murhia ja niitä selvitellään, mutta kyseessä ei ole hyytävän jännittävä dekkari. Ennemminkin hieman humoristinen kirja. Mieleeni ei tule viime vuosina julkaistua vastaavanlaista teosta. Vastaavat kirjat eivät taida olla nykyisin kirjoittajien tai lukijoiden suosiossa. Agatha Christien Hercule Poirot -sarjan kirjat ovat samansuuntaisia Komisario Palmujen kanssa. Äänikirjan lukee oivallisesti Lars Svedberg. Hänen sopivan maltillinen eläytymisensä tuo oman lisänsä kirjan kuunteluun. Waltarin kirjoittama kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1940. Elokuvassa ovat samat näyttelijät kuin "Kaasua, komisario Palmu"  filmatisoinnissa. Palmua näyttelee Joel Rinne ja hänen apulaistaan Toivo Virtaa Matti Ranin. Elokuvassa on suuri joukko tuon ajan merkittäviä näyttelijöitä mukana, ja se onkin äänestetty suomalaisten toimesta maamme parhaaksi elokuvaksi (Yle 2012). Toivottavasti pian pääsen leffaa katsomaan.

Runebergin torttu ja mantelilikööri

Kirjan kanssa maistoin, sopivan vinkin saatuani, mantelilikööriä. Kirjan lisäksi likööri maistui myös Runebergin päivän kunniaksi tortun kanssa. Eri valmistajien runebergin torttujen vertaaminen on vuosittainen traditio, johon osallistun aina mielelläni. Italialainen Disaronno likööri on väriltään kullankeltaista. Mantelin tuoksu tuntuu jo kaukaa. Mantelin lisäksi tuoksussa on hieman omenaisuutta ja hunajaisuutta, kenties hieman paahteisuuttakin. Karvasmantelin maku on hallitseva. Likööriä käytetään avec juomana nauttimisen lisäksu usein myös tiramisun kostutukseen. Oikein hyvä kaveri myös runebergin tortun kylkeen.

Kirjan ja liköörin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat ovat kiistattomia klassikkoja, jotka kestävät aikaa ja sukupolvia. Manteliliköörillä on kirjassa merkittävä rooli. 

Helmet-lukuhaaste 2020: 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa 

Komisario Palmun erehdys

kirjoittanut Mika Waltari

lukija Lars Svedberg

Werner Söderström Osakeyhtiö 2017

9h, 16min (kuunneltu äänikirjana)

Disaronno Originale

Maustelikööri

Italia

2,70€/0,05l (Alkosta tammikussa 2020)

Seitsemän veljestä (kirjoittanut Aleksis Kivi)

2.2.1870 eli 150 vuotta sitten julkaistiin Aleksis Kiven kirjoittama "Seitsemän veljestä", jota voidaan perustellusti pitää yhtenä kansakuntamme keskeisimmistä teoksista. Kirja ei ilmestyessään saavuttanut suurta suosiota, vaan sen merkitys Suomen kirjallisuuden merkkiteokseksi on kasvanut historian saatossa. Alun perin kirja julkaistiin neljänä novellikokoelmana ja vasta vuonna 1873, vuosi Aleksis Kiven kuolen jälkeen, se julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana.

Kirja kertoo, nimensäkin mukaisesti, seitsemästä veljeksestä. Ikäjärjestyksessä, vanhimmasta nuorimpaan, he ovat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljekset ovat jääneet orvoiksi ja asuvat kaukana muista erakoituneina. Lukutaidottomuus, eristyneisyys ja seitsemän miehen aatteet ovat muokanneet heistä juroja. Jokaisella veljeksellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luonteeltaan he ovat yllättävän erilaisia ottaen huomioon, että ovat eläneet tiivisti keskenään.

Merkkiteos
Seitsemän veljestä -kirjan olen lukenut muistaakseni yläasteella. Omalla tavallaan se on vaikuttanut, mutta ennen kirjan juhlavuotta en ole tullut tarttuneeksi siihen uudelleen. Tarina on polveileva, ja vaikka kerronta on yllättävän modernia, vaatii juonen seuraaminen pitkäjänteistä keskittymistä. Taitoa, joka 2020-luvun ihmiseltä on katoamassa.

Höyryolut
Kirjan pariksi valikoitui, toiseksi vanhimman veljeksen Tuomaksen nimen mukainen olut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistama höyryolut on maltainen, mutta kuitenkin kevyehkö. Höyryolut on käytetty perinteisesti valmistettavia pintahiivaoluita korkeammassa lämpötilassa. Tämä valmistustapa antaa oluelle usein hedelmäisemmän maun, kuin lagereille on tavallista. Valmistusmenetelmän katsotaan syntyneen Yhdysvalloissa 1800-luvulla.

Tuomas höyryolut on valmistettu 25 vuoden ajan Olutliiton taholta myöntämän "Hyvä Tuomas" -kiertopalkinnon kunniaksi. Olut on tummahkoa ja kuohu maltillista. Maussa on runsaasti hedelmäisyyttä sekä ruista. Maltaisuutta on, mutta se ei peitä alleen oluen muuta makumaailmaa. Olut maistui hyvin raikkaan salaatin ja hapanjuurileivän kanssa.

Perinteikkäät piirteet
Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat henkivät perinteitä, mutta eivät ole paikalleen jämähtäneitä, vaan onnistuvat antamaan ajattelemisen aihetta myös pitkän ajan päähän. Oluessa on kirjaa enemmän twistiä ja kokeilunhalua.

Helmet-lukuhaaste 2020: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä

Seitsemän veljestä
kirjoittanut Aleksis Kivi
Gummerus Kustannus 2009
alunperin ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana 2.2.1870
336 sivua

Tuomas Höyryolut
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
vesi, ohramallas, humala, hiiva
5,0% alk.
n. 3,50€/0,33l (Alepasta tammikuussa 2020)

Vain huonoja vaihtoehtoja (kirjoittanut Emma Luoma)

"Vain huonoja vaihtoehtoja" on Keuruulta kotoisin olevan, mutta nykyisin Tampereella asuvan Emma Luoman esikoisteos. Se on kiehtova sekoitus chick litiä ja jännityskirjallisuutta. Tarina on polveileva ja koukuttava, eikä sen lukemista raaskisi jättää millään kesken. Parasta kirjassa ovat sen henkilöt.

Kirja tuli ensimmäistä kertaa vastaani Turun kirjamessuilla. Emma Luoma oli kahden muun esikoisdekkarikirjailijan kanssa Kirsi Hietasen haastattelussa kertomassa esikoiskirjailijailijuudesta. Kirjan yhdistelmä nuoresta, juuri lääkäriksi valmistuneesta naisesta, pienestä paikkakunnasta ja jännityksestä oli yhdistelmä, joka kiehtoi ja, jonka vuoksi kirja päätyi lopulta lukulistalleni.

Todenmukaiset lääkärit?
Kirjan lähestymistapa on uudenlainen ja koukuttava. Mielestäni päällimmäisenä kirjassa olivat chick litmäiset piirteet ja vasta näiden jälkeen jännitys ja draama nosti päätään. Tapahtumat eivät edenneet täysin uskottavasti, mutta toisaalta ehkä liian tosikkomainen lukuasenne ei myöskään ole sopiva tämän kirjan kohdalla. Kirjan luoma kuva terveyskeskuksista, joita joskus "arvauskeskuksiksi" myös kutsutaan, ei julkista terveydenhuoltoa ainakaan imartele. Toisaalta lääkärit ovat myös ihmisiä ja heillä on erilaisia työpäiviä. Pohjimmiltaan kirjan lääkärit pyrkivät kirjassa toki toimimaan potilaidensa parhaaksi.


Innolla jään odottamaan Luoman seuraavaa teosta ja sen hahmoja. Henkilöhahmot olivat mielestäni tämän kirjan rikkaus. Heitä ei oltu ulkoisesti kuvailtu liian tarkkaan, vaan lukijalle jäi paljon mahdollisuuksia mielikuvituksen käyttöön heistä lukiessaan.

Venäläinen riesling
Kirjan pariksi valikoitui mielenkiintoinen tuttavuus naapurimaastamme Venäjältä. Viime syksyisen Moskovan matkan lopputohinoissa paikalliselta lentokentältä tarttui mukaan venäläinen riesling-rypäleestä valmistettu valkoviini. Viini on väriltään lähes oljenkeltaista. Tuoksu on vaatimaton - aavistus sitruksisuutta ja omenaisuutta havaittavissa. Maku tuntuu ensin makealle, mutta hapokkuus taittaa sen nopeasti. Maussa on hunajaisuutta, kukkaa ja sitruksisuutta. Kokonaisuus on tyylikkään uljas. Viini maistui kalaisan alkuruoan kanssa joulun pyhien aikaan.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kaksi pistettä. Molemmat ovat hyviä, mutta aivan erityylisiä keskenään. Kirja kannattaa ennemmin nauttia, jonkin hillomaisen lämmittävän punaviinin kanssa ja viinin kanssa tutustua johonkin venäläiseen klassikkoon, sillä niitähän piisaa.

Helmet-lukuhaaste 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Vain huonoja vaihtoehtoja
kirjoittanut Emma Luoma
Myllylahti Oy 2019
349 sivua

Cru Lermont
Fanagoria
Riesling 2019
n. 10€ (Moskovan Sheremetyevo lentokenttä syyskuu 2019)

Kuka murhasi rouva Skrofin? (kirjoittanut Mika Waltari)

Mika Waltarin loistavat Komisario Palmu -kirjat ja Matti Kassilan näistä ohjaamat elokuvat ovat tämän talven teemani. Näihin kolmeen kirjaan ja neljään elokuvaan (viimeisin pohjautuu Kassilan omaan kirjoitukseen) tarkempi tutustuminen on jäänyt aiemmin vain hyvin yleiselle tasolle. Tilanteen korjaaminen on nyt alkanut ja tarkoitus on lukea kirjat läpi ja katsoa elokuvat. Ensimmäiseksi kuunteluun ja katsantoon pääsi Waltarin vuonna 1939 julkaistu kirja "Kuka murhasi rouva Skrofin?". Kassila on kirjan perusteella vuonna 1961 ohjannut elokuvan, joka nimettiin "Kaasua, komisario Palmu". 

Kirjassa ja elokuvassa helsinkiläinen rikoskomisario Palmu ja tämän apuri lain ylioppilas Virta, joka toimii myös kirjojen minä-kertojana, saavat tutkittavakseen varakkaan leskirouvan epämääräisen kuoleman. Rouva Skrof jäljitetään asunnostaan kuolleena vahvan kaasun hajun perusteella. Pian selviää, ettei kyseessä olekaan kuolema kaasumyrkytykseen vaan taustalla on rikos.

Hahmot vahvuutena
Kirjan juoni ei ole liian ennalta-arvattava. Hahmot ovat monisäikeisiä ja kiinnostavia. Waltari on luonut heistä varsin karikatyyrisiä, mutta silti uskottavia. Elokuvasta mieleen jäivät erityisesti Palmua näytellyt Joel Rinne, Virtaa uskottavasti esittänyt Matti Ranin, rouva Skrofin sukulaistytön roolissa ollut Elina Salo ja elämäntapataitelijaa esittänyt Pentti Siimes.

Elokuva, ajan tehosteilla höystettynä, on hauskaa katsottavaa. Oman lisänsä luo vielä tuon päivän Helsingin maisemat, jotka ovat kyllä kovasti muuttuneet viimeisen 60 vuoden aikana. Kiehtovaa oli myös verrata elokuvan tekohetkellä sen perustana olleen tuolloin reilua 20 vuotta vanhempaa kirjaa. 1930-luvun lopulta 1960-luvulle maailma ja Suomi olivat kuitenkin ehtineet muuttua yllättävän paljon.

Kuuntelu ja katsominen
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Hieman haasteellista oli juonen seuraaminen ajoittain - voi olla, että olisi toiminut vähän paremmin luettuna. Elokuvan katsominen täytti kuitenkin monta ensin haaleaksi jäänyttä kohtaa.

Kirjan ja elokuvan kanssa maistui Ranskasta tuleva oranssi alkuviini Gros Manseng. Viinistä ilmestyi arvostelu myös Helsingin Sanomissa 16.1.2020. Jo viinin tuoksusta lähtien greippisyys tuntuu nenässä ja maistaessa päällimmäisenä myös maussa. Viinissä on rotevuutta, mutta pelkän maun perusteella se muistuttaa kuitenkin paljon enemmän valko- kuin punaviiniä. Väri ja koostumus antaisi odottaa hunajaisuutta, mutta kirpeys ja hapokkuus - vaikkakin täyteläiset sellaiset - vievät kuitenkin päähuomion. Viini maistui uunijuuresten ja lindströmin pihvin kanssa sekä sellaisenaan kirjasta ja elokuvasta nauttiessa. Mielenkiintoinen ja kohtuuhintainen tuttavuus, joka hieman avaa harvemmin saatavien oranssien viinien makumaailmaa.

Oranssiviini
Alkuviinien löydettyä tiensä Alkon hyllyille ja sitä kautta myös laajalti viininmaistelijoiden laseihin, on seuraavaksi hitiksi muodostuneet oranssit viinit. Nämä valkoisista rypäleistä valmistetut, mutta kuorikontaktissa vielä pitkään käymisen aikana olevat viinit, saavat usein kultaiseen oranssiin vivahtavan värin. Kuori- ja rankakontakti antaa viineille myös tanniinisia piirteitä, jotka usein mielletään punaviinien ominaisuudeksi. Mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse, vaan oransseja viinejä on valmistettu lähes yhtä kauan kuin viiniä ylipäätään. Oranssit viinit ovat yleensä alkuviinejä, eli niiden valmistuksessa ei ole käytetty kemikaaleja tai muita viinin makuun tai ulkonäköön vaikuttavia aineksia.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä ja plussan. Molemmat ovat luonnonläheisiä, jopa alkukantaisia. Niissä on perinteikkyyttä, joka kestää aikaa ja muuttuvia olosuhteita. Kirjaan palaaminen onnistuu helpommin kuin ainutkertaiseen viiniin.

Helmet-lukuhaaste 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera

Kuka murhasi rouva Skrofin?
kirjoittanut Mika Waltari
lukija Lars Svedberg
Werner Söderström Osakeyhtiö 2017
8h, 27min (kuunneltu äänikirjana)

Gros Manseng
Rigal Original
Vin Orange 2018
Gros Manseng, Colombard
Ranska
12,98€ (Alkosta tammikuussa 2020)

Yösähköä (kirjoittanut Amanda Vaara)

Yösähköä on Amanda Vaara -kirjailijanimellä kirjoitetun sarjan toinen osa ja kolmas lukemani. Aiemmat osat ovat "Pientä fiksausta vailla" ja "Heti vapaa".  Kronologisesti kahden edellisen väliin sijoittuva teos on ehkä edellisiä hieman heppoisampi ja ehkä jopa huolimattomampi. Tämä vaikutelma saattaa johtua myös väärästä kuuntelujärjestyksestäni.

Tampereen lähettyville, maaseudulle hyvien palvelujen äärelle, muuttanut Venla on hypännyt pois oravanpyörästä ja perustanut oman majatalon ja blogin. Hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta - vaikeaa murrosikää elävä tyttö ja nuori koululaispoika. Ex-mies sekä oma äiti aiheuttavat Venlalle päänvaivaa ja tuntuvat olevan kaikkia tämän tekemisiä vastaan. Onneksi Venlalla on kuitenkin hyviä ystäviä, joista yhtenä tärkeimpänä naapurissa asuva iäkkäämpi Ilona kanoineen. Kirjan kertoja on Venla, mutta välillä paistaa läpi, että kirjailija ei ole kaikessa ehkä Venlan kanssa aivan samaa mieltä. En osaa sanoa, mitä tekniikka kirjalija käyttänyt, jotta tämä tunne lukijalle syntyy, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut tyyli kuitenkin.

Tässä osassa Venla jatkaa parisuhdetta Jörgenin kanssa ja nauttii, kun majatalo Villa Venla toimii jo varsin rutiininomaisesti. Päivät eivät kuitenkaan ole koskaan samanlaisia, vaan vaihtelevat asukkaat ja toisaalta mielenkiintoiset uudet naapurit tuovat uusia iloja ja huolenaiheita Venlalle. Samoin tämän lapset, jotka vielä käsittelevät vanhempiensa eroa, aiheuttavat hänelle ajoittain huolenaiheita.

Kirja on mukavaa kuunneltavaa - siinä pysyy hyvin mukana, mutta juonenkäänteitä on kuitenkin riittävästi, jottei kirjasta missään nimessä tule tylsä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraako sarjaan vielä jatkoa ja jos niin kuinka Venlan tarina jatkuu.

Kirjan kanssa maistoin, mm. uuden vuoden aattoa juhlistaen ranskalaista pinot noir viiniä Faiveley. Viking Linelta mukaan tarttunut pinot noir on ranskalaiseksi viiniksi hyvin helposti lähestyttävää. Lämmin marjaisuus, puolukka, kirsikka ja mustaherukka, tekevät viinistä keskitäyteläisen. Viinissä ei ole tanniineja ja hapokkuuskin on hyvin tasapainoista. Tyylikäs kokonaisuus, joka sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi. Itse maistoin kirjan kanssa Skiffer-pizzeriasta haettua naudankieli-pizzaa. Sopi hyvin tämän kevyemmän puoleisen viinin kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme ja puoli pistettä. Viini on kirjaa pitkäikäisempi ja tasapainoisempi kokonaisuus. Molemmista tulee hyvä mieli ja niille jää odottamaan jatkoa. 

Helmet-lukuhaaste 2020: Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

Yösähköä
kirjoittanut Amanda Vaara
lukija Mervi Takatalo
Karisto 2019
6h, 18min (kuunneltu äänikirjana)

Faiveley
Pinot Noir
Burgundy, Ranska
n. 14,30€ (Viking Linelta)

Sylvi Kekkosen elämäkerta (kirjoittanut Anne Mattsson)

Anne Mattssonin vuonna 2000 kirjoittama: "Sylvi Kekkosen elämäkerta" on vuonna 2019 julkaistu tarkistettuna ja uusien kuvien kerta. Elämäkerta on kiinnostava teos ja katsanto maamme pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen puolison elämään. 

Se on myös hyvä ajankuva tuon ajan kaupungissa asuvasta naisesta ja tämän ystävä- ja tuttavapiiristä. Mattsson on kirjaa kirjoittaessaan ollut vasta 27-vuotias. Teksti ja sen kulku on taitavasti ja lukijaystävällisesti koostettu. Tyyli on raikas ja kirjailijan omat näkemykset tulevat sopivasti esiin.

Fakta- ja fiktiokirjan kimppa
Viime syksynä luin, Finlandia ehdokkaanakin olleen, Johanna Venhon fiktiivisen teoksen Sylvi Kekkosesta: "Ensimmäinen nainen". Nämä kirjat täydentävät toisiaan hyvin ja Venhon Sylvistä luoma hahmo on yllättävänkin totuudenmukainen. Sylvillä, kuten ehkä monilla naisilla usein, on hieman erilaisia rooleja riippuen seurasta ja asiayhteydestä. Toisaalta on kotirooli lasten ja puolison parissa. Töissä tavat ja ajattelu poikkeavat usein tästä ja ystävien seurassa taas ollaan hieman erilaisia. En tarkoita, että jossakin seurassa naiset esittäisivät tai näyttelisivät jotakin, mutta asiakontekstit ja persoonat ehkä ajavat tähän kameleonttimaisuuteen. Kirjan antamassa kuvassa Sylvistä nämä muutokset korostuvat.

Sylvi on saanut puolisonsa työn ja intohimon kautta olla mukana kokemassa ja näkemässä ainutkertaisia asioita. Samojen tekijöiden vuoksi hän on myös joutunut kestämänään miehensä avoimia naissuhteita, poissaoloa ja ehkä yksinäisyyttäkin. Sylvi ei tunnu kuitenkaan katkeroituneen tästä, vaan on käyttänyt energiaansa ja vaikutusmahdollisuuksiaan itselleen tärkeisiin asioihin. Tai sitten katkeruus on ollut piilossa ja ryöpsähtänyt esiin epäsuorempia polkuja. Kummin vain, niin Sylvi on persoonana hyvin mielenkiintoinen ja moniulotteikas. Suomalaisten presidenttien puolisot ovat saaneet, ja ymmärtääkseni saavat vieläkin, elää varsin tavallisen kaltaista elämää. He voivat liikkua varsin vapaasti ja tavata ystäviään myös julksilla paikoilla ilman, että saavat juurikaan häiritsevää julkisuutta osakseen. Samalla he pääsevät näkemään myös vallan kulisseihin ja puolisoidensa kautta vaikuttamaan asioihin.

Kirjallisuuden merkitys
Sylvi Kekkonen oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja julkaisi muutaman teoksenkin. Kirjassa eri haastateltavat ottavat kantaa niiden kirjalliseen merkittävyyteen. Esillä hänen teoksensa eivät juurikaan nykyisin ole, mutta ainakin Helsingin kirjastojen valikoimissa niitä näytti olevan. Kirjallisuus on varmasti yhdistänyt Urho ja Sylvi Kekkosta, onhan Urho Kekkonenkin julkaissut usean poliittisen teoksen, kuten "Demokratian itsepuolustus".

Kuuntelin teoksen äänikirjana ja se sopi todella hyvin kuunneltavaksi. Erityiskiitos loistavalle lukijalle Irja  Rättölle. Kävin Helsingin Kirjamessuilla 2019 kuuntelemassa Anne Mattssonin ja Johanna Venhon keskustelua kirjojensa kohteesta ja tuon keskustelun innoittamana tulin tähän kirjaan tarttuneeksi. Mattssonilta olin aiemmin lukenut Tellervo Koiviston elämäkerran ja nämä ovat tyyliltään samanlaisia. Tellervo Koivisto on ollut mukana elämäkertansa kirjoitusprosessissa, toisin kuin Sylvi Kekkonen, jota Anne Mattsson ei koskaan ehtinyt edes tavata. Mattsson on kirjoittanut kirjan myös näyttelijä Seela Sellasta, johon täytynee myös tarttua.

Kuplilla ja ilman
Kirjan kanssa maistui, joulupöydässäkin maisteltu, Dr. Pauly Bergweilerin riesling Saksasta. Viini on kypsän hedelmäistä ja pyöreää. Siinä on sitruksisuuden ja vihreän omenan tuomaa hapokkuutta, mutta myös jopa hunajaista pehmeyttä. Viini on tyylikäs kokonaisuus. Saman valmistajan samasta rypäleestä tekemä kuohuviini löytyy myös Alkon ja tämän blogin valikoimista. Viini maistui joulupöydän alkupalojen sekä myös kinkun kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat tasaisen vahvoja suoriutujia, eivätkä varmasti petä nauttijaansa. Vaikka kirjan alkuperäisteksti on jo parisenkymmentä vuotta vanha ja edelleen ajankohtainen, uskon silti että viini kestää pidemmällä aikajanalla ajan kulkua paremmin kuin kirja.

Helmet-lukuhaaste 2020: 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Sylvi Kekkosen elämäkerta

kirjoittanut Anne Mattsson

lukija Irja Rättö

Art House 2019

10h, 55min (kuunneltu äänikirjana)

Dr. Pauly-Bergweiler

Riesling 2017

Mosel, Saksa

11,99€ (Alkosta joulukuussa 2019)