Miehemme maailmalla (kirjoittanut Mika Hentunen)

Mika Hentunen kertoo reportaasi-tietokirjassaan "Miehemme maailmalla" 25 lyhyttä tarinaa maailmaa mullistavista tapahtumista, joissa hän on ollut reportterin ominaisuudessa mukana. Hentunen työskentelee tällä hetkellä Ylen kirjeenvaihtajana Washingtonissa. Hänet on totuttu näkemään sekä kommentoimassa presidentti Trumpin edeosttamuksia että eteläisessä Yhdysvalloissa myrskytuhojen keskeltä. Aiemmin hän on asunut mm. Etelä-Koreassa ja avaa kirjassa mielenkiintoisesti näkemyksiään ja kokemuksiaan Etelä- ja Pohjois-Korean väliltä.

Monipuolinen kertoja
Hentunen on toimittajan työnsä ohella julkaissut myös kaksi dekkaria, joista toisesta "Elossa Washingtonissa" löytyy arvio myös tämän blogin puolelta. Tämä tietokirjamaisempi teos pohjautuu Hentusen Ylelle tekemään samannimiseen lyhytdokumenttisarjaan. Aiheet käsittelevät niin hirmumyrksy Katrinaa, Bosnian sotaa kuin World Trade Centerin terrorismi-iskua.

Kirjassa ulkomaankirjeenvaihtajien mielestäni paras ominaisuus, eli tapa kertoa selkeästi ja tiivistetysti maailmaa kohahduttavista tapahtumista, tulee hyvin esille. Näkökulma on suomalainen, eli asiat on selitetty huomioiden sekä tapahtuman kansainvälinen merkitys, että mahdollisesti sen vaikutus paikalla oleviin suomalaisiin.

Kevyttä reportaasia
Kirjan tarinat on koottu selkeästi ja niitä on helppo ja nopea lukea. Useimmat tapahtumat ovat vielä hyvin lukijan muistissa, joten ehkä olisin kaivannut niihin hieman enemmän syvyyttä ja lisätietoa saadakseni kirjasta enemmän irti. Tekstissä kuuluu hyvin Hentusen selkeä ilmaisu, joka on television kautta tullut lukijalle aiemmin tutuksi.

Kirjan kanssa maistoin italialaista Ripasso Valpolicella punaviiniä. Syksyyn sopiva täyteläinen, keskitanniininen, marjainen ja pyöreä viini sopii hyvin pekonilla höystetyn suppilovahveropastan kanssa. Viini on tyylikäs kokonaisuus, jota voi nauttia myös sellaisenaan seurustelujuomana, eikä se välttämättä kaipaa ruokaa seurakseen.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat ovat opettavaisia ja raikkaita tuttavuuksia. Raskasta syvyyttä ei myöskään kummastakaan löydy.

Miehemme maailmalla
- Washington, Soul, Bugara
kirjoittanut Mika Hentunen
Reuna Kustanne 2019
147 sivua

Cecilia Beretta Ripasso
Corvina, Rondinella, Corvinone, Negrara 2017
Veneto, Italia
15,98€ (Alkosta lokakuussa 2019)

Helsingin kirjamessut 2019 - sekä viini- ja ruokatapahtuma

Vuoden 2019 Helsingin kirjamessut olivat jälleen pitkään odotettu kirjavuoden kohokohta. Odotus palkittiin onneksi moninkertaisesti ja pitkä viikonloppu kirjallisuuden sekä viinien parissa oli tapahtumarikas ja antoisa. Kiitokset järjestäjille bloggaajapassista, jolla tänä vuonna ehdin kolmena päivänä paikalle. Messut keräsivät ennätyksellisen lähes 92 000 kävijän määrän neljän päivän aikana. Järjestelyt toimivat, enkä pientä tungoksen aiheuttamaa närkästystä lukuun ottamatta, ole kuullut niistä yhtään moitetta.

Messut alkoivat torstaina 24.10.2019. Lyhennetyn työpäivän jälkeen kävin pyörähtämässä messuilla ja kuuntelemassa muutaman keskustelun. Monika Fagerholmin "Kuka tappoi bambin?" keräsi paljon kuuntelijoita. Kirja jäi mieleen kutkuttelemaan ja sopivan tilaisuuden tullen siihen varmasti tartun. Mielenkiintoinen oli myös yhdysvaltalaisranskalaisen Pamela Druckermanin haastattelu, jonka piti Baba Lybeck. Druckerman on kirjoittanut kirjan: "Mademoisellesta Madameksi". Satuin messujen aikana useampaankin keskusteluun, joissa käsiteltiin, erityisesti naisten, keski-ikää. Eri haastatteluissa eri näkökulmista, mutta ilahduttavaa, että tästäkin aiheesta on useita kirjoja kirjoitettu - sekä vakavampia että humoristisempia. Haastattelun jälkeen aloitin kirjan kuuntelun ja siitä tulossa lähiaikoina blogiin arvio.

Perjantai oli osaltani aktiivisempi päivä. Johanna Venho ja Anne Mattson kävivät Anna-Liisa Haavikon johdolla keskustelua Sylvi Kekkosesta. Olin juuri lukenut Venhon "Ensimmäinen nainen" kirjan ja Anne Mattsonilta olen aiemmin lukenut Tellervo Koivistosta kirjoitetun elämäkerran. Jäin samalle lavalle kuuntelemaan myös Anne Kukkohovin ja hänestä kirjan kirjoittaneen Emilia Salorannan keskustelua. Faktapitoista tietoa päivään toivat Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun keskustelu kirjastaan "Sijoittajaksi 7 päivässä". Pintaraapaisu kirjasta saatiin puolessa tunnissa käsiteltyä, mutta sitäkin enemmän mieleen jäi kehotus, että sijoittaminen ehdottomasti kannattaa sen sijaan että rahoja vain makuutetaan tavallisella pankkitilillä. Yksi odotetuin keskustelu minulle oli toimittaja ja kirjailija Annastiina Heikkilän uutta kirjaa "Miksi Ranska raivoaa?" analysointi. Ville Blåfieldin johdolla he pohtivat mm. johtajien karismaa ja vallankäyttöä. Arvostan suuresti ulkomaankirjeenvaihtajien kykyä selittää asiat ymmärrettävästi, mutta kuitenkin mahdollismman puolueettomasti. Heikkilän uusin kirja odottaa kirjastossa vielä lukuani, mutta siitäkin tulossa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella arvio blogiin. Provosoivalta kirjalta vaikutti Mia Haglundin ja Eetu Virenin kirja "Työstäkieltäytyjän käsikirja". Asiantuntevina haastattelijoina toimivat Kallion lukiolaiset. Viimeisenä vuorossa oli vielä Jone Nikulan haastateltavana "Ennen kaikkea feministi" -kirjan kirjoittanut Minja Koskela.

Lauantai alkoi Suomen Kirjailijaliiton keskustelulla "Käännöksen äärellä", jossa Leena Lehtolainen ja Pasi Ilmari Jääskeläinen Tommi Melenderin johdolla pohtivat kirjojensa käännösprosessia ja onnistumista. Jälleen näkökohtia, jotka harvoin nousevat esille, mutta ovat kaikkien suomeksi käännettyjen ja suomesta käännettävien teosten kohdalla ajankohtaisia. Laura Malmivaara haastatteli Riikka Ala-Harjua tämän uudesta teoksesta "En Saab". Kuulosti hauskalta kirjalta, jossa vakavaa aihetta on kevennetty huumorilla. Hauskin tapahtuma messuilla oli, kun  "Pitääkö olla huolissaan?" -ohjelman perusteella samannimistä kirjaa olivat esittelevässä Jenni Pääskysaari, Tuomas Kyrö, Miikka Nousiainen sekä käsikirjoittaja Janne Sarja. Keskustelua seuratessa tuntui, kuin olisi päässyt katsomaan suorana ohjelman kuvauksia. Monen monta hyvää naurua tuli puoli tuntisen aikana.

Iltapäivän puolella oli hyvin mielenkiintoinen keskustelu kirjallisuuden tulevaisuudesta 10 vuoden päästä. Sitä johti kirjailijaliiton puheenjohtaja ja kirjailija Sirpa Kähkönen ja keskustelemassa olivat kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Hilkka Kemppi sekä kirjailija Tommi Kinnunen. Odotetusti esiin nousivat kirjailijoille maksettavat apurahat ja yleisemmin kirjallisuuden merkitys kansan sivistykselle. Erkki Tuomioja totesi keskustelun lomassa mielestäni todella viisaasti: "Lyhytjänteisyys on sukua historiattomuudelle". Tämä pätee lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Yleensä kannattaisi pysähtyä, edes minuutiksi, ennen kuin lähtee tekemään. Ylimääräisen ja päättömän hosumisen vähentäminen lisäisi varmasti luovuutta ja hyvinvointia kaikin tavoin.

Hyppe Salmi ja Kristiina Saha keskustelivat Päivikki Koskimiehen johdolla keski-ikäisyydestä. Maailmankaikkeutta puolestaan pohti Esko Valtaoja. Valtaojaa pääsi näkemään vain välähdyksittäin, sillä Kruununhaka-lavan ympäristö oli täynnä innokaita kuuntelijoita. Samalla lavalla, tosin hieman vähemmän yleisön edessä, Venezuelasta keskustelivat maan entinen suurlähettiläs Mikko Pyhälä ja häntä teoksesta "Kun yö saapuu Venezuelaan - taistelu oikeusvaltiosta" haastatellut Aleksi Siltala. Tuokin kirja, usean muun uuden messututtavuuden kanssa, päätyi lukulistalleni.

Kirjamessuista jäi kaikin puolin hyvä mieli - mielenkiintoisia esiintyjiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Järjestelyt pelasivat kaikin puolin hienosti ja uusittu layout selkeämmin lavoin ja tilavamman oloisin käytävin sekä erilaisin istuskelualuein, toimivat kaikki loistavasti. Isoimmat nimet keräsivät todella suuret kuuntelijajoukot ja järjestäjät olivat heidät laittaneet suurimmalle Senaatintori-lavalle, joka pullisteli ajoittain suurten katsojamäärien puristuksissa. Kustantamot ja muut näytteilleasettajat olivat koonneet hienot osastot, joilla oli paljon tarjouksia ja muita tapahtumia. Lukupino kasvoi ja uusia maisteltavia viinejäkin tuli vastaan. Suuret kiitokset järjestäjille ja esiintyjille. Ensi vuonna jälleen uudestaan!

Ensimmäinen nainen (kirjoittanut Johanna Venho)

Sylvi Kekkonen on suomalaisille ensisijaisesti tuttu presidentti Urho Kekkosen vaimona. Muiden presidenttien puolisoiden tapaan, hän on jäänyt omana itsenään puolisonsa varjoon. Presidentin puolison roolia ja oman minänsä varjossa pitämistä käsittelee kauniisti Johanna Venho, osin fiktiivisessä romaanissaan, "Ensimmäinen nainen". Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin vuoden 1966 tienoille, mutta Sylvi palaa muistoissaan myös lapsuuteensa sekä hänen ja Urhon suhteen alkuaikoihin.

Johanna Venho on romaanien lisäksi kirjoittanut ja toimittanut myös useita runoteoksia sekä lastenkirjoja. Hän on työskennellyt laajalti kirjallisuuden ja runouden parissa mm. kääntäjänä, toimittajana sekä erilaisissa luottamustehtävissä. "Ensimmäinen nainen" on ensimmäinen häneltä lukemani teos. Se on todella kauniisti ja monipuolisesti kirjoitettu tarina.

Kirjan tapahtumien kehykset ovat todelliset, mutta sisältö on kirjailijan mielikuvituksen värittämä. Tästä syystä kirja muistuttaa minua Minna Rytisalon Minna Canthista kertovasta kirjasta "Rouva C". Sylvi Kekkonen ja hänen menehtynyt ystävättärensä käyvät tarinassa vuoropuhelua elämästään. Osan asioista Sylvi on kertonut luottamuksella ystävälleen, mutta joitakin osia hän ei uskalla kertoa kenellekään. Pelkäsin aluksi, että useampi kertoja ja vaihtelevat aikatasot tekisivät lukemisesta haastavaa, mutta olin onneksi väärässä.  Venho onnistuu kuljettamaan lukijaa Sylvi Kekkosen elämän pohdinnoissa vaivatta. Ajatusten ja tapahtumien syvyys ei tästä kuitenkaan kärsi, vaan lukija pääsee hyvin Sylvin syvimpiin ajatuksiin ja voi samaistua hänen elämän vaiheisiinsa.

Sylvin ajatukset ja huolet tuntuvat realistisilta. Hänellä on ollut hyvin lämmin suhde kaksospoikiinsa ja mieheensä. Poikien vaimojen kanssa välit eivät ole olleet yhtä lämpimät. Lukiessa ajattelin, että haasteelliset suhteet miniöihin  saattavat johtua epävarmuudesta, jota Sylvi on kokenut omasta vaimon roolistaan. Urhon naissuhteet ovat olleet yleisessä tiedossa ja Sylvi on joutunut ne mukisematta nielemään. Kansalle hän on ollut ensimmäinen nainen, mutta miehelleen usein vasta toinen.

Kirja on parasta lukea romaanina ja jättää turha pohdinta pois siitä, mikä on totta ja mikä kirjailjian mielikuvituksen tuotetta. Monet yksityiskohdat, mm. Englannin kuningattarelta lahjaksi saatu Mini ja ulkomaanmatkat, ovat tosia. Sylvi Kekkosen ajatuksista sen sijaan ei kenelläkään ole ollut varmaa tietoa. Venho on ne onnistunut verhoamaan siten, että ne tuntuvat aidoilta ja tämän tyyppisessä kirjassa se on mielestäni tärkeintä.

Taitavan kerroksellisuuden lisäksi minua viehätti kirjan paikat, jotka pääasiassa sijoittuvat Kekkosten mökille Suomusjärven Katermaan. Lisäksi liikutaan myös Tamminiemessä ja mm. Kalliossa. Edellä mainitut paikat ovat itselleni kohtalaisen tuttuja ja kirjailija on onnistunut kuvaamaan paikkoja hyvin tarkasti ja elävästi. Seuraavan kerran naapurikunnassa sijaitsevassa mökissä käydessäni täytyy käydä ajelemassa Kekkosentiellä.

Kirjan kanssa maistoin Suomusjärven läheltä, Fiskarsista, tulevaa Vermillion olutta. Kyseinen olut on mielenkiintoinen. Väriltään se on punaisenruskeaa menevää. Vaahto on maltillista. Tuoksussa on tammisuutta. Olut maistuu ensin hieman tympeältä ja turhan maltaiselta, mutta nopeasti sen kehittynyt raikkaus tasapainottaa kokonaisuutta. Valmistaja suosittelee olutta mm. patojen seuraksi.

Kirjan ja oluen yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmissa on suomalaista päättäväisyyttä ja perinteikkyyttä. Olut on selkeämpää, kun taas kirja tarjoaa nauttijalleen enemmän haastetta ja polveilevuutta.

Helmet lukuhaaste 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Ensimmäinen nainen

kirjoittanut Johanna Venho

Werner Söderström Osakeyhtiö 2019

261 sivua

Fiskars Vermillion
Saison de Rouge
5,2%
n. 4,5€/0,33l (ostettu tilalta heinäkuussa 2019)

Pensionaatti huojuva talo (kirjoittanut Tuija Lehtinen)

Tuija Lehtisen uusin kirja "Pensionaatti Huojuva talo" on kokonaisuudessaan hyväntuulinen kesäkirja. Marianne elää kiireistä elämää ja on vähitellen ajautunut erilleen poikaystävästään. Poikaystävä on jättänyt hänet sähköpostilla, mutta Mariannelta on jäänyt viesti huomaamatta. Entisen pariskunnan ystävät sen sijaan ovat tästä kuulleet ja näin Marianne joutuu useampaan noloon tilanteeseen ennen kuin ero hänelle selviää. Marianne päättää laittaa Art Deco -henkisen sisustusbloginsa ja muunkin elämänsä tauolle ja lähtee kesäksi Turun saaristoon.

Siellä hän majoittuu paikalliseen pieneen ja herttaiseen pensionaattiin. Pienellä saarella kaikki tuntevat toisensa ja toistensa asiat. Marianne ei halua saarelaisille paljastaa oikeaa syytä irrottautumiselleen, mutta sosiaalisena henkilönä hän tutustuu ja ystävystyy muihin pensionaatin asukkaisiin ja alueen matkailualan yrittäjiin. Saari herää kesäksi henkiin, kun sinne saapuu paljon veneilijöitä ja muita turisteja sekä mökkeilijöitä. Kesään mahtuu sekä romantiikkaa, saaristolaiselämää että herkullisia ihmistarinoita. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt ja päättyy ennen pitkään, jolloin myös Mariannen on uskallettava kohdata vanha elämänsä ja kääntää sen suuntaa kohti tulevaisuutta.

Olen vuosia sitten lukenut Tuija Lehtiseltä kirjan, mutta huomioiden hänen hyvin laaja julkaistujen kirjojen määrä, on hänen tuotantonsa minulle varsin tuntematonta. Lehtinen on kirjoittanut useita nuorten kirjasarjoja, mutta hänellä on myös kymmeniä aikuisille suunnatumpia romaaneja. Leppoista suomalaista nykykirjallisuutta kaipaavalle Lehtisen kirjat ovat varmasti tutustumisen arvoisia.

Luin kirjaa hieman eksoottisemmissa olosuhteissa, eli Mongolian arolla, aivan Gobin aavikon reunamilla. Jurttaleirissä kirjan luki vaivatta parissa illassa. Kirjan kanssa maistoin Ranskan Bordeauxista tulevaa punaviiniä.

Berger Baron punaviini oli hyvin tyypillistä alueen viiniä. Tuoksussa oli tammea, pehmeää marjaisuutta ja aavistus seetriä. Viini on keskitäyteläistä, Sopii hyvin kevyempien liharuokien tai miksei vaikka jonkin sienestä valmistetun ruoan kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan kolme pistettä. Viinissä on enemmän klassikon piirteitä kuin kirjassa, mutta molempiin on sopivan helppo tutustua.

Helmet lukuhaaste 2019: 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

Pensionaatti Huojuva talo
kirjoittanut Tuija Lehtinen
Otava 2019
169 sivua (luettu E-kirjana)

Helsingin Kirjamessut 2019 ja lippuarvonta!

********************************************************************************
**Arvonta on päättynyt.**

Kiitos kaikille osallistujille ja hyviä kirjamessuja!

Olen lähettänyt voittajien sähköposteihin pdf-liput messuille. Onnittelut voittajille!

*********************************************************************************

Vuoden suurin kulttuuritapahtuma Helsingin kirjamessut 2019 lähestyy! Messujen yhteydessä järjestetään myös viini- ja ruokamessut sekä levymessut, antikvaariset kirjamessut ja postimerkkimessut. Kulttuurin huumasta pääsee nauttimaan Helsingin Messukeskukseen 24.-27.10.2019.

Messuohjelma on totuttuun tapaan runsasta ja pienellä etukäteissuunnittelulla aion varmistaa, että pääsen ainakin eniten minua kiinnostavia tilaisuuksia kuuntelemaan. Aamusta iltaan riittää jatkuvasti ohjelmaa, jonka lisäksi halleista löytyvät tietysti kustantamoiden ja muiden näytteilleasettajien pisteet.  Tämän vuoden teemamaa on Ranska. Blogille luvassa syksyn tapahtumarikkain viikko erilaisten viinien, ruokien ja kirjallisuuden parissa.

Alla Luettua ja maistettua -blogin TOP10 -lista keskusteluista aikajärjestyksessä, jotka tuntuvat erityisen kiinnostavilta.

Mistä puhumme kun puhumme autofiktiosta (tostai 11.00-11.30 Senaatintori)
Tuomas Kokko, Aino VÄhäpesola, Emma Kantanen, haastattelijana Sisko Savonlahti

Tietokirjallisuus murtaa (EU-)myytit (torstai 13.30-14.00 Hakaniemi)
Heli Satuli, Atte Ahokas, Liisa Jaakonsaari, haastattelijana Pekka Mykkänen

Eurooppa raiteilla (torstai 17.30-18.00 Hakaniemi)
Pekka Haavisto, haastattelijana Baba Lybeck

Aino Sibelius (perjantai 13.00-13.30 Senaatintori)
Riitta Konttinen, haastattelijana Nina Backman

France, paradise for book lovers (perjantai 15.30-16.00 Töölö)

Miksi Ranska raivoaa (perjantai 16.30.17.00 Senaatintori)
Annastiina Heikkilä, haastattelijana Ville Blåfield

Suomen kirjalijaliitto esittää: Käännöksen äärellä (lauantai 11.00-11.30 Töölö)
Pasi Ilmari Jääskeläinen, Leena Lehtolainen, haastattelijana Tommi Melender

Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista (lauantai 16.30-17.00 Senaatintori)
Viv Groskop, haastattelijana Lotta Backlund)

Helsingin Sanomat: esikoiskirjailijat (sunnuntai 12.00-13.00 Senaatintori)
Ehdokkaita haastattelevat Suvi Ahola ja Antti Majander

Perhoset veljeni ympärillä (sunnunta 14.00-14.30 Kallio)
Veera Salmi, haastattelijana Kallion lukion opiskelijat

Blogi on tapahtumassa mukana bloggaajapassilla ja on saanut kunnian arpoa kaksi sähköpostitse toimitettavaa messulippua lukijoilleen. Yhdellä lipulla pääsee yksi henkilö yhtenä päivänä sisään. Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä alla olevaan kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi ja mielellään myös oman vinkkisi, esimerkiksi messuohjelmasta. Messuohjelmaan pääset tutustumaan tästä.

Arvontaan voi osallistua maanantaihin  21.10.19 kello 12.00 asti. Voittajille ilmoitetaan saman maanantain iltapäivällä! Onnea arvontaan ja mukavaa messujen odotusta!

Koirapuisto (kirjoittanut Sofi Oksanen)

Sofi Oksasen kuudes romaani "Koirapuisto" julkaistiin näkyvän mainonnan, haastatteluiden ja suurten odotusten kera syksyllä 2019. Oksasen aiemmat teokset ovat olleet menestyksiä sekä Suomessa että ulkomailla. Koirapuisto on kerännyt laajalti kehuja ja onnistui ajankohtaisuudessaan ja aihepiirillään minut vakuuttamaan.

Tarina kulkee kahdessa tasossa. Toinen tämän päivän Helsingissä, ja toinen reilun kymmenen vuoden takaisessa Ukrainan Dniprossa. Tarina kietoutuu kohdunvuokrauksen, hedelmällisyyshoitojen ja adoption ympärille. Ukrainassa, ja muissakin entisissä Neuvostoliiton maissa, jotkut naiset ovat päätyneet synnyttämään lapsen ja luovuttamaan hänet lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille esimerkiksi Suomeen. Taustalla suurimman motivaation toiminnalle aiheuttaa tietysti raha. Korruptio näyttelee systeemissä merkittävää roolia. Ihmisten välinen keskinäinen luottamus on heikkoa, eikä kenellekään uskalleta kertoa totuutta. Ilman tätä järjestelmä tuskin toimisi. Kirja sivuaa lukuisia moraalisia kysymyksiä tarjoamatta niihin kuitenkaan yksinkertaisia vastauksia.

Idän tuntija
Sofi Oksasen kirjat sijoittuvat ainakin osin neuvostoajan maihin ja kommunismin ympärille. Oksasen tekstistä huomaa, että hän on perehtynyt aikaan, kulttuuriin ja maiden historiaan. Koirapuisto ei ole historiallinen romaani, eikä se luennoi historian tietämyksellä. Aika, ympäristö, kulttuuri ja tapahtumat kirjan taustalla on kirjoitettu siten, että lukija voi keskittyä kirjan lukemiseen, eikä hänen tarvitse pohtia tapahtumien todenmukaisuutta. Tapahtumien ympärille rakennettu maailma tuntuu kiistattoman oikealta ja aidolta.

Ukrainasta tuttuja paikkoja suomalaisille ovat lähinnä pääkaupunki Kiova ja Tsernobylin ydinonnettomuusalue maan pohjoisosassa. Koirapuisto avaa lukijalle hieman maan lähihistoriaa ja yhteiskunnan korruptuneisuutta.  Osa tapahtumista sijoittuu Helsinkiin ja onkin mielenkiintoista huomata henkilöiden reaktiot varsin päinvastaisten yhteiskuntamallien välillä.

Pinnoitetut henkilöt
Oma suhteeni Oksasen kirjoihin on hieman ristiriitainen. Teksti on taidokkaasti ja koskettavasti kirjoitettu. Tämän, kuten aiemmin lukemieni "Norman", "Kun kyyhkyset katosivat" ja "Puhdistuksen" kanssa, ajatusmaailma tuntuu jotenkin vieraalta. Tuntuu, että en ehkä ole aivan samalla tasolla lukijana kirjoittajan kanssa. Kuten aiemmin totesin, kirja ei tarjoa suoria vastauksia, vaan jättää asioita omaan harkintaan. Pidän tästä, mutta ehkä ajateltavaa jää minulle jossain määrin liikaa ja tämän vuoksi kokonaiskuva ei aukene riittävästi.

Yllä mainitsemani haaste saattaa johtua myös siitä, että päähenkilöt eivät tule tarpeeksi lähelle lukijaa. Heidän kohtalonsa ovat karuja, mutta eivät silti kosketa minua riittävästi. Koen heillä ehkä olevan hieman teflonmaisen pinnoitteen. Tosin tuskin kirjoissa on pyrittykään siihen, että henkilöhahmojen kohtalot liiaksi koskettavat tai saavat lukijan herkistymään. Ratkaisuna tähän lukemistapaani koskevaan haasteeseen ja "tunnekylmyyteen", täytyy minun varmasti tarttua uudelleen johonkin Oksasen kirjaan ja yrittää tutustua kirjojen maailmaan uudelleen. Mikään ongelma se ei ole, sillä taidokkaan tarinan ja ympäristön ympärille muodostettu teos olisi hyvin mieluista lukea uudelleen.

Syksyinen häivähdys
Kirjan kanssa maistoin Uudesta Seelannista tulevaa, ihanan syksyistä, pinot noiria. Nelsonin alueelta, eteläisen saaren pohjoisosasta, tuleva viini on keskitäyteläistä. Väriltään se on hieman hailakkaa. Maussa on puolukkaa, mutta myös hieman täyteläisyyttä antamassa vadelmaa ja yrttisyyttä. Vaikka kyseessä kevyehkö viini, ei se ole yhtä nuoren kirpakkaa kuin useimmat maan pinot noirit. Viini maistui todella hyvin suppilovahvero-ohraton ja grillattujen broilerin fileiden kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä ja puoli pistettä. Molemmat tarjoavat uusia näkökulmia, eivät ole valmiiksi pureksittuja ja vaativat todennäköisesti toisen nauttimiskerran, jotta saavat tarpeeksi itsestään kerrottua. Kirja tulee todennäköisesti kestämään paremmin aikaa kuin viini.

Koirapuisto
kirjoittanut Sofi Oksanen
Like Kustannus 2019
405 sivua

Spinyback
Pinot Noir 2015
Nelson, Uusi Seelanti
13€ (Alkosta syyskuussa 2019)

Olin joukon nuorin (kirjoittanut Erkki Liikanen)

Kirjassaan "Olin joukon nuorin" Erkki Liikanen kertoo elämänvaiheistaan aina vanhempiensa syntymästä lähtien nykypäivään. Liikanen on uteliaana ja aktiivisena toimijana päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa, sekä töidensä kautta vaikuttanut Suomen kehitykseen ja talouteen. Kirjassa on paljon tarkkaa tietoa Suomen poliittisesta historiasta. Omaelämäkerrallisen teoksen kanssa maistui saksalainen riesling-rypäleen valkoviini.

Erkki Liikanen on tullut tutuksi Suomen Pankin pääjohtajana, pitkäaikaisena SDP:n kansanedustajana sekä Euroopan unionin komissaarina. Häntä on usein haastateltu asiantuntijan roolissa valtiontaloudellisiin kysymyksiin tai Euroopan unioniin liittyen. Hän on lausunnoissaan selkeä ja kiihkoton. Näistä syistä odotukseni kirjan suhteen olivat alusta saakka korkealla.

Valtakunnan sisäpiiriläinen
Useiden toimiensa vuoksi Erkki Liikanen on päässyt jättämään jälkensä maamme talouspolitiikkaan. Entinen valtiovarainministeri on neuvotellut Suomen talouteen liittyvistä tekijäistä mm. sen aikaisen pääministi Harri Holkerin kanssa. Liikanen on myös ollut mukana, kun Suomi on neuvotellut jäsenyydestään Euroopan unioniin. Lukija, jolle nuo ajat ovat vain hyvin hataria muistoja, saa aimo annoksen nimien ja vuosilukujen muodossa tarkkaa historia tietoutta. Onneksi kirja ei ole kovin paksu, sillä muuten määrä olisi saattanut uuvuuttaa perustiedoiltaan hataramman lukijan.

Vastapainoksi politiikalle Liikanen avaa mukavasti myös omaa yksityiselämäänsä. Hänen vaimonsa Assi Liikanen on käynyt täyspäiväisesti töissä siihen saakka, kunnes perhe muutti Brysseliin Erkki Liikasen työn vuoksi. Näin ollen nuori kansanedustaja Liikanen on päässyt jo 1970-luvulla modernin isän rooliin, kun lastenhoitoa on jaettu vanhempien työpäivien mukaan.

Kirja on koottu selkeästi ja se etenee sekä ajallisesti että syy-seuraussuhteen mukaan loogisesti. Mikäli poliittisessa historiassa on aukkoja, niin kirja tarjoaa niistä moneen täytettä. Kirja on hyväntuulinen, enkä kokenut, että siinä olisi ketään entisiä poliitikkoja haluttu jälkiviisana mustamaalata. Ajoittain liian tarkat yksityiskohdat aiheuttivat pientä uupumusta, mutta varmasti osalle lukijoista ne ovat hyödyllistä tietoa.

Saksalainen klassikko
Kirjan kanssa maistoin Saksasta tulevaa riesling-rypäleen valkoviiniä. Dautel on klassinen esimerkki saksalaisesta ei aivan kuivasta rieslingistä. Väri oli oljenkellertävää. Tuoksussa oli sitruksisuutta ja aavistus petroolia. Viinin maussa sitruksiselle hapokkuudelle vastapainoa antoi runsas hedelmäisyys. Omena ja aprikoosi nousivat maussa erityisesti esille. Viini on väristään, tuoksustaan ja maustaan aina lempeään loppumakuun saakka tyylikäs kokonaisuus. Viini maistui suppilovahverokastikkeen, veneperunoiden ja lindströminpihvien kanssa.

Kirjan ja viinin yhteensopivuudelle annan neljä pistettä. Molemmat onnistuvat pääsääntöisesti lunastaman niille asetetut korkeahkot ennakko-odotukset. Kummallakin on paljon sanottavaa, mutta viinin sanoma on helpompi sisäistää muutamalla maistelulla.

Onko Suomen talouspolitiikka hallussa ja politiikkaan vaikuttaneet henkilöt ja kytkökset 1950-luvulta lähtien? Liikasen kirja sopii hyvin näiden kertaamiseen tai opetteluun. Opettelua keventämään sopii hyvin Dauteling riesling.

Olin joukon nuorin
kirjoittanut Erkki Liikanen
Otava 2019
225 sivua (luettu E-kirjana)

Dautel
Riesling 2018
Württemberg, Saksa
14,99€ (Alkosta syyskuussa 2019)

Turun kirja-, ruoka- ja viinimessut 2019

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Turussa järjestetyt kirja-, ruoka- ja viinimessut keräsivät kirjallisuuden ja kulinarismin ystävät Turun messukeskukseen. Matkustin lauantaiksi Turkuun ja pääsin bloggajapassilla tapahtumaan. Suuri kiitos järjestäjille hyvin onnistuneista järjestelyistä ja lukuisille esiintyjille hyvin mielenkiintoisista keskusteluista. Niiden vuoksi lukupino kasvoi taas usealla teoksella...

Kolmipäiväisten messujen toinen päivä, lauantai, alkoi heti aamukymmenen jälkeen yläkerran Eino-salissa aiheella "Translating Europe - EU:n kirjallisuutta kääntämässä". Keskustelua johti Ylen toimittaja Juha Hietanen ja keskustelemassa olivat suomentajat  Hannimari Heino (italia), Mirja Hovila (latvia), Päivi Palokoski (puola) ja Jari Aula (slovakki). Italiaa lukuun ottamatta käännettävät kielet edustavat suomeksi käännetyn kirjallisuuden vähemmistöä. En ollut kuvitellutkaan, että kääntäjät pääsisivät työllään rikastumaan, mutta keskustelun perusteella täytyy kyllä nostaa hattua erityisesti kaikille "pienten kielien" kääntäjille. He seuraavat aktiivisesti kyseisen kielialueen kirjallisuutta ja yrittävät ehdottaa suomalaisille kustantajille käännettäviä teoksia, joista vain murto-osa hyväksytään julkaistavaksi. Kääntäjien työn ansiosta erilaisten kulttuurien kirjallisuutta saadaan tuotua myös suomenkielisten lukijoiden ulottuville - ja tietysti myös päinvastoin. 

Käännösmaailmasta päivä jatkui viereiseen Jukola-saliin, jossa näyttelijät Elina Kilkku ja Jussi Nikkilä (saavuttuaan hieman myöhässä) keskustelivat teoksistaan ja näyttelijän moninaisesta roolista kulttuurikentällä. Keskustelua veti Päivi Kuntze. Molempien kirjat: "Näyttelijä" (Jussi Nikkilä) ja "Täydellinen näytelmä" (Elina Kilkku) ovat minulla nyt lukulistalla ja mielenkiinnolla odotan pääseväni niihin käsiksi. 

Näistä keskusteluista siirryin alakertaan ja ehdin tutkailla messusalien tarjontaa ennen Emma Puikkosen "Lupaus" -kirjaa koskevaa haastattelua. Ympäristö ja ilmasto olivat vahvasti keskustelun teemoissa läsnä. Tämä, kuten seuraava Pajtim Statovcin haastattelu, olivat Kuisti-lavalla. Lava oli kyllä kivasti sisustettu, mutta paikka oli todella ahdas ja meluisa. Sama hälyisyys vaivasti oikeastaan kaikkia avoimen hallien lavoja eli Agricolaa, Fiorea, Kuistia ja Tietoa. Yläkerran salit, sekä Auditoria, sen sijaan oli onnistuneesti rauhoitettu keskustelulle. Statovci kertoi "Bolla" kirjastaan, sen henkilöistä ja kirjan synnystä. Hänen otteensa ja lähestymiskantansa on ihailtavan raikas ja rohkea. Statovci totesi, että hän saa mielikuvituksensa toimimaan parhaiten sulkemalla yksinkertaisesti silmänsä ja kuvittelemalla tapahtumia. Keino, jota kenen tahansa kannattaisi aika ajoin tehdä, kun haluaa saada luovuutensa valloilleen.  

Ruoka- ja viinimessuilla tuntui riittävän koko päivän ajan hyvin kävijöitä. Tavallisten maistettavien lisäksi tarjolla oli paljon lähi- ja kasvisruokaa. Mielenkiintoista oli myös päästä maistamaan alkoholijäätelöitä. Paimiolainen Ice Giant valmistaa erimakuisia alkoholia sisältäviä jäätelöitä. Messuilla maistoin toffee- ja hieman vahvempaa lakkajäätelöä. Yllättävän selkeästi alkoholi maistui jäätelöistä. Prosentteja yhdessä annoksessa on kuulemma vajaan alkoholiannoksen verran. Alkoholijäätelö voisi sopia kevyeksi jälkiruoaksi illallisen loppuun. Se korvaa sekä jälkiruokaa että sen kanssa mahdollisesti nautittavaa jälkiruokajuomaa.

Muista kuulemistani messukeskusteluista jäi mieleen Tuomas Murajan perustulo-kokeilua koskeneen kirjan "Perustulokoe-eläin" esittely. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja perustuloa kannattava. Täytyy kirja lukea, kun se vastaan tulee. Aihe on ainakin mielenkiintoinen. Perustulon lisäksi yhteiskunnallista keskustelua päivän aikana yllä piti Suomen kirjailijaliiton toimesta järjestetty Sirpa Kähkösen vetämä keskustelu Arkadiamäen kirjoista. Haastateltavina keskustelussa olivat Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ja Kokoomuksesta Ville Kaunisto. Kumpikaan ei liene suurelle yleisölle kovin tuttu nimi, joten tilaisuus oli tässäkin mielessä hyvin kiinnostava. Yllättävänkin samanlaiset kirjat ovat molempiin tehneet vaikutuksen.

Omalta osaltani messupäivän päätti Jenni Haukion ja Elina Knihtilän haastattelu. Haukio johti haastattelua napakoin ottein ja 20 minuutin aikana ehti kuulla paljon.

Ensimmäiset käymäni Turun kirjamessut vaikuttivat laajalla ohjelmatarjonnallaan. Teatteri-teeman yhdistäminen sopi hyvin ja teatteri myös näkyi kirjallisuuden ohella tapahtumissa. Pääosa keskusteluista kesti vain 20-30 minuuttia, joka on varsin lyhyt aika, toisaalta useat esiintyjistä olivat eri lavoilla useampaan otteseen. Kiitokset bloggajapassista ja sujuvista järjestelyistä! Vajaan 24 000 messukävijän tapahtuma on ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Ja pääseepä samalla näkemään muutenkin Turkua ja tutustumaan mm. kaupungin laajaan ja laadukkaaseen ravintola tarjontaan.